United States or Mozambique ? Vote for the TOP Country of the Week !
Onko Ione sairas? orjasi sanovat, ettet ole ja se vakuutus lohduttaa minua. Onko Glaukus loukannut Ionea? Ah! Sitä kysymystä minun ei pitäisi tehdä sinulle! Viisi päivää olen sinun lähettyviltäsi ollut karkotettuna. Onko aurinko paistanut? en tiedä. Onko taivas hymyillyt? ei se ainakaan minulle ole hymyillyt. Minun aurinkoni ja minun taivaani ovat Ione. Olenko loukannut sinua?
Ja minä vain hymyilin ja naureskelin, en ymmärtänyt että ainoa sisareni oli menoteillään olinpa väliin tarttunut leikiten hänen laihaan poskeensa, tai vetänyt häntä korvalehdestä tai tukasta...» »Niin sinä olet aina tehnyt, kaikille tytöille ja hymyillyt!» »Silloin muut ottivat minut pois hänen vierestään kun minä semmoinen peto olin...» »Aivan niin kunpa olisi myöhemminkin tehty samoin!»
Se katosi vasta sitten, kun Johanna vähän ajan perästä tuli tupaan maitoa pöydälle kantaen. Kepeästi keikutellen kantoi hän haarikan pöytään ja kepeästi, kolahuttamatta, laski hän sen puhemiehen eteen. Liekö hän hymyillyt sulhaselleen, sitä en nähnyt, mutta sulhanen hymyili hänelle. Sen minä näin, ja se oli taas kuin puukon pisto minun rintaani.
Oh, sinä et tunne minua! Sinä tunnet minut vain ilossa ja nautinnossa, mutta juuri murheessa minä olen jättiläinen. Uskon sen, armaani. Mutta olkoon kaukana minusta, että tahtoisin edes mielikuvituksessa sinulle taakkani sälyttää. Siis sinä et rakasta minua. Jos sen tekisit, et yksinäisyydelläsi ylpeilisi. Hymyillyt silloin vain vaieten ja kärsivästi se maankuulu kuninkaanpoika.
Mary Anne, Mary Anne, Mary Anne, Mary Anne, Jos sinä et ois hymyillyt, En itkis minä nyt. Se onneton, jok' antaa ei Voi puoleks' sieluaan! Hän vielä kerran murheenkin Saa ottaa kokonaan. Se onneton, jok' iloitsi Ja ei voi unhottaa, Se onneton, mi järkeään Ei hukatuksi saa! Mary Anne, Mary Anne, Mary Anne, Mary Anne, Min istutin, se viihtyi ei; Kun menit, halla vei. DARNLEY. Taylor, mitä tämä on?
Hän punastui hiukan ja hymyili puolikiusatusti ja puoli-ylenkatseellisesti, mutta kuitenkin eräänlaisella huvitetulla ilmeellä, joka teki Johanneksen heti mustasukkaiseksi. Miksi ei Liisa koskaan hänelle hymyillyt noin? Johannes koetti eritellä saamaansa vaikutusta mielessään. Mitä piili tuon hymyn alla? Mistä sielunliikkeistä se oli syntynyt ja mistä sydänlähteistä ilmi pulpahtanut?
Eihän tuo ole suuri asia luvata ja olen vakuutettu että se kirjoitetaan Bede. Olethan rakas, hellä sisareni; Maggie hyvä, lupaa se nyt." "Tahdon miettiä sitä", sanoin enkä enää hymyillyt. "Vielä on pari asiaa, joita sinulta pyytäisin", pitkitti Stefan. "Sinulla on niin suloinen ääni, suloisempi kuin koskaan olen kuullut, mutta sinä turmelet sanat. Ei, Maggie.
Silloin oli elämä hymyillyt hänelle, ja jos joku olisi sanonut että kauhea onnettomuus uhkasi häntä olisi hän nauranut tälle synkälle ennustukselle. Ja nyt? Kuinka olikaan kaikki muuttunut! Verrattomalla pelolla rupesi Katri tutkimaan kaikkea sakaristossa. Vihdoin tuli hän akkunan luo. Siitä näkyi vaan jylhä metsä.
En voinut olla hymyilemättä, kun ajattelin, miten Hilma hämmästyisi minun nähdessään. Askeleet lähenivät ja kynnykselle ilmestyi ei, se ei ollutkaan Hilma, joku muu, ikävän näköinen, keski-ikäinen, minulle vallan outo nainen. Minä en enää hymyillyt, vaan loin tulijaan kysyvän katseen. Anteeksi, mutta rouva Grålund haluaisi tietää, kuka rouva on.
Sinä saat joka hetki pitkin elämääsi nähdä, että asia niin on; ja vaikka sinä useammin kuin yhden kerran olet kieltänyt kauneuden, niin tiedät sen asian yhtä hyvin kuin ne, jotka sydämissään alati kauneutta etsivät. Jos sinä jonain päivänä syvästi tunnet kaipaavasi toista olentoa, niin menetkö siiloin sen luo, joka kauneuden edessä on hymyillyt alhaista hymyä?