United States or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja nyt, Ludvig Valois, vastaa vuorostasi minun vertaukseeni tunnusta, etkö ole mielettömän matkalaisen kaltainen, joka suuttuu perämiehelle siksi, että tämä ei voi ohjata laivaa satamaan, joskus kokematta vastaisten tuulten ja virtojen voimaa?
Tuulten henget olivat puhaltamalla heinikkoon aikaansaattaneet tämän äänen. Tästäpä älysi Pan tehtävänsä. Pilliheinästä laittoi hän itsellensä nyt huilun eli pillin, ja, siihen kun puhalsi, lähti niin erinomaisen suloisia säveleitä, että hän perin ihastui ja sen jälkeen aina piti pillin varsinaisena mieli-soittimena.
Kaikkialla maailmassa Löytyy ristiriitaisuutta: Kuinka ois mun laulelmissa Järjen johdonmukaisuutta? Koittaa järki jäykkä olla, Saada miehen päähän mieltä; Mutta tunne, tuulten lapsi, Vaatii vallan toista kieltä. Sadat kerrat kyllä päätin, Ett'en puutu tyttölöihin, Heiltä kun en heitaleilta Saanut unta päiviin, öihin. Mut kun mustasilmän immen Näin mä taaskin ruususuissa.
Sinä kuollut olet, isäni mun heittää; Haaksi vanhettunut, heikko, mi jo kauvan Lepäs tyynees satamassa, odotellen Loppuansa hiljaista, nyt rynkää ulos, Rynkää hurjapäisnä mailman kaikkein tuulten Valtahaan, ja vaipuu ensimmäises myrskys. Oi! mä nauttisinko enään yöseen unta Tahi päivän iloo, aina muistellessain Teidän kiharia hopeehohtavia Vainon verisellä pellol? Sydän kätkee!
OTHELLO. Kyll' osaan itseäni hallita. JAGO. Jäähyväiset ma lausun vielä kerran. OTHELLO. Tuo sepä tavattoman kelpo mies on, Kokenut äly, joka tuntee kaikki Elämän mutkat. Villiks jos käy haukka, Vaikk' olis sydänsyissäni sen kytkyt, Vihellän pois sen, ilman tuulten valtaan Ja onnens' ohjaan.
Laaka-uomassaan Sitte laaksoja luikkii; Ja pinnassaan Jo ihailee kasvojans' Kaikki tähdet. Tuuli on aaltojen Ylkämies armas, Tuuli ain' pohjalta Kuohuja tuo. Sa ihmis-sielu Kuin moinen oot ve'en! Sa ihmis onni Kuink' kaltainen tuulten! Promeetteo.
Ken ruhtinas tuo laulun maan noin sitoi valtakourallaan runouden, neron valtikkaan titaanit uhmaisimmat ja myrskyt intohimojen löi säännön, muodon kahleesen, elämän valtamerien näin viihdytellen vimmat? Hyvä ja paha taisteli, taivaasta tähti putosi, suur' oli aika, suurempi se sydän myrsky-huima, humussa tuulten kasvoi se kuin liekki, laulu, sytyke ja paistoi vuosisadoille kuin tulenpatsas tuima.
Siinä vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: "Voi minä poloinen poika, voi poika polon-alainen, kun läksin omilta mailta, elomailta entisiltä iäkseni ilman alle, kuuksi päiväksi kululle, tuulten tuuiteltavaksi, aaltojen ajeltavaksi näillä väljillä vesillä, ulapoilla auke'illa! Vilu on täällä ollakseni, vaiva värjätelläkseni, aina aalloissa asua, veen selällä seurustella.
Heidän kasvojensa piirteet eivät ole niin jyrkät, ja silmät ovat soikeammat. Likaisemmat ja koreuteen taipuvammat, eivät he sitä vastaan ole niin uteliaita, ja ovat enemmän suopeita. Kautokeinon tunturiseutu, jok' ei läheskään ole niin kaunis kuin Karasjoen, on kaikkein tuulten käytävänä, yksmuotoisten vuorenselänteiden ympäröimänä, vesakkoa kasvavana ja paljaina hiekkamäkinä.
Tuhansia sekanaisia hälyjä lähtee tästä pauhaavasta vedestä, jotka tuulten metsään ajamina tuntuvat milloin pakenevan kauvas etäisyyteen, milloin lähestyvän kaikki yht'aikaa, huumaten kulkijan korvia kuin isojen kirkonkelloin jyminä.