United States or Norway ? Vote for the TOP Country of the Week !
Marttipa siis kohta jäi yksin kyselemään ja vastailemaan, sillä Elsa, iso-äiti, jolla muuten ei ollut kankea kieli, kuten iso-isä sanoi, ei ollut kokonaan unhottanut noita juttuja viisi vuotta sitte, ja sentähden hän pysyi vähän erillänsä. Sitte, kun miehet ja lapset läksivät katsomaan porsasta ja iso-äiti meni kyökkiin, siirtyi rouva Lunding istumaan Reetan sivulle.
Anoppi kolmannessa asteessa, tuhat peninkulmaa väliä me muutamme Filippinein saarille. FEDERICO. Mahdotointa; iso-äiti, äiti ja tyttären tytär ovat pyhän liiton laatineet, ennen kuolla, kuin erkaantua. RAFAEL. Kirottu liitto onko iso-äiti vanhakin? FEDERICO. Vasta 54 vuotta, pulska rouva. RAFAEL. Ei siis mitään toivoakaan neljännestä asteesta. FEDERICO. Ei vähintäkään.
"Vaiti, Stiina, ja lue!" sanoi iso-äiti sur, sur, sur "Minä jo osaan kaikki; mummo saa kyllä kuulustaa," väitti Stiina ja antoi katekismon akalle, joka heti ryhtyi opettajatoimeensa ja kuulusti tyttöä. "No niin kas sitä! Mitä se on? annapa olla, Posse voi seistä hiljaa? Mitä se on?"
Mutta eikö se ollut juuri tädin iso-äiti, joka aina edeltäkäsin tiesi tunnin, milloin hänen miehensä saapui kotiin oltuaan poissa matkoilla? Oli kyllä. Neljänneksen tuntia edeltäkäsin hän kuuli hevosenkavioitten kapsetta sillalta, joka on kujanteessa, ja silloin hän antoi sytyttää kynttilät joka huoneeseen, ovet avattiin, ja palveliain täytyi seisoa portailla valmiina ottamaan vastaan herraansa.
Erkin pappilassa vallitsi nyt onni, rakkaus ja rauha, ja iso-äidin ilo oli oikein täydellinen, kun pikku Manne, jonka Erkki oli vienyt Elias sedälle onnea toivottamaan, vähän suutaan nirpistäen kurkotti käsiänsä mummollensa, sanoen: "Mum mummo". "Vielä yksi joululahja lisää!" huudahti iso-äiti, "lapsi osaa sanoa mummo".
"Se on suuri siunaus", sanoi iso-äiti melkein niinkuin itselleen, siinä missä istui ja kutoi lapasia Maunulle; "se on suuri siunaus, että meillä on ruokaa, kun monet tuhannet kärsivät nälkää; se on suuri siunaus, että meillä on asunto, kun monet tuhannet kodittomina mieron tietä kulkevat; se on suuri siunaus, että meillä on näkö, kuulo ja voimia työntekoon, kun niin moni on sokea, kuuro, kivulias ja heikko."
Mitä korkeampaan rahaporvaristoon tulee, niin Elma oli jo kotikaupungissaan oppinut halveksimaan sen pyrkimyksiä, joista päätekijä oli talonpoikain ja kansan petkutus sekä raakamainen syöminen, juominen, vaatettaminen ja sukupuolielämän irstailu. Jo iso-äiti oli ylemmän porvariston tuominnut häviöön. Ruotsalainen sivistys Runebergineen, Topeliuksineen oli Elmasta ensin ihailtava.
Hän oli orpo. Iso-äiti, joka tunsi monta terveellistä yrttiä ja oli monta sairasta niillä parantanut, oli hänet metsäntöllissä kasvattanut. Iso-äiti sitten poltettu roviolla. Sanottu, että hänen sielunsa oli mennyt helvettiin. Tyttö oppinut häneltä vanhan, kauniin laulun, josta iso-äiti oli sanonut, että se oli virsi vierailta kaukomailta, missä ihmiset vielä voivat olla hulluja rakkaudesta.
Näin Elma sai toisista tytöistä eriävän kasvatuksen. Iso-äidin hommasta Elma pääsi Helsingin yhteiskouluun. Iso-äidin suojassa Elma sai aivan vapaasti kehittyä. Ihmiset sanoivatkin, että iso-äiti tulkitsi piplian toisella lailla kuin itse kirkkoherra, ja että kirkkoherra aina hänen kanssaan raamatuntulkintakahakassa hävisi.
RAFAEL. Hän se on, jota minä kaikkialla haen, minun kaunis tuntemattomani. FEDERICO. Hyvä! Sinä olet loukkaasen joutunut! RAFAEL. Loukkaasen, kuinka niin? FEDERICO. Jos hänen nait. RAFAEL. Minä en tiedä suurempaa onnea. FEDERICO. Sinä saat anopin niskoillesi. RAFAEL. Ai, sinun rouvasi iso-äiti, tuota en ajatellutkaan. FEDERICO. Mielitkö sentäänkin vielä naida? RAFAEL. Miks'ei!