United States or Guernsey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Uoti olisi nähden kernaasti tehnyt samalla muotoa, mutta niin pitkälle kuin polville lankeemiseen ollut hän ei vielä pääsnyt; hän laski kätensä raskaasti Martinan hartioille, ikään kuin kehoittaaksensa tekemään sitä kaksinkertaisessa mitassa, jotta se tapahtuisi hänenkin asemestansa ja sijastansa. Vaiti-olo hallitsi nyt salissa.
Taavetti kohtasi Martinan kyökin ovissa, ja äite, näkevä ukon yksinänsä, kysyi levottomasti: "Mutta missä on Juoseppi?" "Tulee kyllä kohta," vastasi ukko; mutta itse meni hän ympäri etsimään, hamasta kellarinporstuasta ylös ullakolle, jossa hän melkein peljätti itseänsä suurullisella huudollansa: "Juoseppi! Juoseppi!" Myös ulkoa, puodeista ja aitoista, etsei ukko poikaa.
Niin kuului vaihteleva puhe ympäri Martinan. Koska viimemainittu oli täyttänyt ämpärinsä, läksi hän sieltä sanoen: "
Minä uskon vielä, sinun onnistuvan särkeä äite Pentinpojan jäykän mielen, jaa, minä uskon sen, sillä sinulla on iso voima! jaa, minä uskon, sinä vielä saat yhteen vihkiä Uotin ja Martinan, ja silloin tahdomme mieluisesti jäädä paikallemme tähän seurakuntaan."
Amen!" sanoi Lauri varsin hiljaa, käydessänsä soitto kädessä Uotin ja Martinan edellä, jotka nyt seurasivat häntä rientävin askelein. Yötisen joukon edespäin kulku. "Anna, minä kannan vaatteita, anna minulle ne", sanoi Uoti. "Ei," vastasi Martina, "minä en anna niitä pois."
"Minä olen luvannut olla läsnä Martinan vihkimisessä, ja en taida olla sieltä pois, jos tahtoisinkin." Onneksi tuli nyt sisään kaikkien auttaja tarpeessa, Lauri Pietarinpoika, koreasti vaatetettu vihkimisessä aivoitussa läsnä ollaksensa.
Viimein täytyi myös Martinan kuolla, vaan hän kävi kuolemaan tyynellä ja hurskaalla nöyryydellä ja pysyi viimeiseen henkensä vetoon lujamielisesti uskossaan. Koeteltu uskollisuus. Kalifi Mutevekul'illa oli ulkomaalainen lääkäri nimeltä Honain, jota hän piti suuressa arvossa hänen suuren oppinsa vuoksi.
"Senkaltaiseen valvomiseen rukoilen minä itselleni ja teille kaikille valoa ja voimaa ijankaikkiselta Jumalalta. Amen." Varsinaisen jumalanpalveluksen jälkeen toimitti nyt kirkkoherra yksinkertaisilla, mutta liikuttavilla sanoilla vihkimyksen Uotin ja Martinan välillä. Juhlallisesti hartautettu kansa läksi senjälkeen kirkosta, ja itsekukin meni ääneti ja hiljaa kotiansa.
Minä olen jo viidenkymmenen ja kaipaan vähemmän raskasta työtä, kuin nämät ovat. Ja jos kuinka tapahtuisi, seison minä lujana päätöksessäni: minä en yhteenvihi Uotia kenenkään muun kanssa kuin Martinan."