United States or United States Virgin Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tämän kuullessani ihastuin niin, että annoin hänelle sen summan, minkä hän tarvitsi poikansa lunastamiseksi, toivoen, että jalo Vinitius antaisi sen minulle takaisin kaksinkertaisena..." "Kuule Chilon," keskeytti Petronius, "kertomuksessasi ui valhe totuuden pinnalla aivan kuin öljy veden päällä. Olet tuonut tärkeitä uutisia, sitä en tahdo kieltää.
Pääasia on, että Vinitius saa hänet omakseen ja vielä tänään. Eiköhän sitäpaitsi mahtane koko oppi lähteä hänen sielustaan, kun hän pääsee uuteen maailmaan, ylellisyyteen ja huvituksiin, ja kun hänen aluksi, vaikkapa pakosta, täytyy antautua niihin? Tämä voi tapahtua vielä tänä päivänä. Paras vain pidättää Chilon talossa ja ryhtyä muihin tarpeellisiin toimenpiteihin. Sitten seuraa loppumaton ilo.
Työmiehet käyttivät tavallisesti tätä pukua, koska siinä oli hyvin vapaa liikkua. Nähdessään uuden tulijan hymähti Chilon tyytyväisesti, sillä hän ei iässään ollut nähnyt sellaista rintaa ja sellaisia käsivarsia. "Kas tässä, herra," huudahti Quartus, "veli, jota halusit tavata." "Kristuksen rauha olkoon kanssasi," lausui Chilon.
Toisia kerääntyi heidän ympärilleen, ja tuontuostakin pääsi heiltä hämmästyneitä huutoja. Näin nyt pojan ojentavan Eurytiukselle kukkaron, ja sen saatuaan rupesi vanhus rukoilemaan, kädet korotettuina taivasta kohti. Hänen rinnalleen polvistui joku toinen, nähtävästi hänen poikansa. Chilon puhui vielä jotakin, mutta sitä en saattanut kuulla.
Hän olisi tahtonut paeta niin kauas kuin suinkin, mutta jalat eivät totelleet häntä, ja hetkisen perästä kävivät ne aivan hervottomiksi, sillä Ursus ilmestyi todella hänen rinnalleen. Chilon heittäytyi kasvoilleen maahan ja alkoi vaikeroida: "Urbanus... Kristuksen nimeen..."
"Herra," virkkoi Chilon, "loukkaisin sinua, jos edellyttäisin, että anteliaisuutesi joskus loppuu, mutta koska nyt olet maksanut saatavani, et voine epäillä minun puhuvan omaan pussiini. Neuvoisin sinua vielä kerran ottamaan selkoa jumalallisen Lygian asunnosta ja sitten palaamaan kotiin noutamaan orjia ja kantotuolia.
Päästyään pimeään cubiculumiinsa, joka oli kuin ketun luola, heittäytyi hän vuoteelle ja nukkui kuin pölkky. Hän heräsi vasta illalla tai oikeastaan orjatar hänet herätti, ilmoittaen, että joku tahtoo puhutella häntä tärkeän asian takia. Chilon heräsi silmänräpäyksessä aivan valveille, viskasi viitan ylleen, ajoi orjattaren pois edestä ja katsahti varovasti ulos luolastaan.
Hän puhui tietysti jonkun sopimuksen hyväksi, jonka hän kristittyjen kanssa oli tehnyt, ja tahtoi, että häntä uskottaisiin. Chilon näki sen hänen kasvojensa ilmeestäkin. Hän ei siis osoittanut pienintäkään hämmästystä tai ihmettelyä, vaan nosti silmänsä taivasta kohti ja puhkesi puhumaan: "Sepä vasta oli oikea konna, hyvä herra! Varoitinhan minä sinua luottamasta häneen.
"Koira!" huusi Vinitius, "tiedä, että soin sinulle anteeksi ainoastaan Kristuksen tähden, jota minun on kiittäminen omasta elämästäni." "Tahdon palvella sekä sinua, herra, että häntä." "Ole vaiti ja kuuntele. Nouse! Saat lähteä mukaani ja osoittaa minulle talon, jossa Lygia asuu." Chilon oikaisihe, mutta oli tuskin päässyt pystyyn, kun hänen kasvonsa kävivät entistä kalpeammiksi.
"Herra!" huudahti hän, "lausupa kreikaksi seuraavat sanat: Jeesus Kristus, Jumalan poika, Vapahtaja." "Hyvä! Minä lausun!... Entä sitten?" "Ota nyt ensi kirjain jokaisesta sanasta ja aseta ne niin, että ne muodostavat sanan." "Kala!" huudahti Petronius kummissaan. "Kas siitä syystä »kala» on tullut kristittyjen tunnusmerkiksi," puhui Chilon mietteissään. Hetken ajan vaikenivat kaikki.