Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Oli kuin korviin kuuluisi Liljan herttainen puhelu ja hänen rinnoillaan näkyisivät häikäisevän säteilevillä jalokivillä koristetut kellon vitjat letkahtelemassa, mutta kohta katosi kaikki. Jäsenet valahtivat hervottomiksi, ainoastaan peite liikkui huokumisen mukaan. Oli jo päivä kallistumassa illaksi, eikä vieläkään kuulunut tuvasta mitään liikettä.
Hän olisi tahtonut paeta niin kauas kuin suinkin, mutta jalat eivät totelleet häntä, ja hetkisen perästä kävivät ne aivan hervottomiksi, sillä Ursus ilmestyi todella hänen rinnalleen. Chilon heittäytyi kasvoilleen maahan ja alkoi vaikeroida: "Urbanus... Kristuksen nimeen..."
Nuo hienot, ylevät rouvat, jotka itse eivät milloinkaan erehtyneet. Kuinka se olisi ollut mahdollistakaan, he kun olivat niin ylen viisaita ja niin paljon korkeammalla muita tavallisia ihmisiä. Saat viedä Lillin pois, kuului hänen korviinsa rouvan ääni. Emmin kädet olivat äkkiä käyneet niin hervottomiksi, että hän pelkäsi pudottavansa lapsen, jos sen nyt syliinsä ottaisi. Kuuletko sinä?
Annan polvet kävivät niin hervottomiksi, että hänen täytyi nojautua seinään, pysyäkseen pystyssä, ja koko maailma musteni hänen silmissään. Mutta tuska ei sallinut hänen levähtää. Mitä tuli hänen tehdä? Kiiruhtaisiko hän miehensä jälkeen heittäytyäkseen kumpaisenkin väliin? Tämä tuuma lensi kuin salama hänen päähänsä, mutta eikö olisi vielä sitäkin paitsi pelastuksen toivoa?
Mutta Villen katse pani hänet pysähtymään; jalat löivät taaskin hervottomiksi. Mikä neuvo häntä auttaisi? Sinä tätä pukua ihmettelet? Luulet kai omakseni? Hän taaskin nauroi tuota kummallista naurua, sillaikaa kuin etsi sopivaa valhe-juttua. Ville jäi odottamaan. Soinisen tytön leninki. Oli saanut reiän helmaan ja pyysi minua korjaamaan.
Tuo jalo sotilas aavisti varmaan jo tällöin isänmaansa ja sen viimeisen, vaivalla kootun armeijan synkeän kohtalon, joka meiltä muilta oli vielä tulevien vuosien kätkössä. Vasta joitakin aikoja armeijassa oltuani alkoi minulle selvitä, kuinka huonolla kannalla sotajoukon tila oli, ja kuinka kaikki sotatoimet Nierohtin ja Armfeltin ponnistuksista huolimatta jäivät hajanaisiksi ja hervottomiksi.
Jeanne sopersi punastuen hiusmartoa myöten: Kyllä, isä. Ja katsoen tytärtään silmien pohjaan sanoi hänen isänsä yhä hymyillen: Sitä vähän aavistin, neitiseni. Iltaan saakka Jeanne oli kuin huumeessa, ei tietänyt mitä tehdä, erehtyi esineistä ja tunsi jalkansa aivan hervottomiksi väsymyksestä, vaikkei ollut kävellyt yhtään.
Kaikesta tästä ei Anna mitään tiennyt, ja mitäpä se tieto olisi häntä auttanutkaan siinä melkein tunnottomassa tilassa, johon hän tanssin kestäessä oli vähitellen vaipunut, ja jossa hän juuri kuin unessa kuunteli Tommin kuiskaavia, tulisia sanoja, sillä välin kuin jalkansa kävivät lähes hervottomiksi ja hengittäminen tuntui yhä vaikeammalta.
Sannin poskia kuumotti ja sydän löi. Ja kaikki suonet löivät ja käsi vapisi ja jalat kävivät hervottomiksi. Sillä hän ymmärsi tuossa lyhyessä kysymyksessä äärettömän suuren merkityksen, tunsi koko maailman olevan sen takana... Soitettiin taas valssiin. Siirin harmi oli antaantunut, sillä Sanni likisti hänen käsivarttaan niin intoisasti rintaansa kohti.
Useita ovia avautui ja ihmisiä tuli ulos, puseroihin puettuja talonpoikia, naisia korineen ja pikkuporvareja, lerppahatut päässään. Vihdoin huomasi hän Rosalien, joka tuli kantaen sylissään jonkinlaista valkoista kääröä. Jeanne tahtoi mennä häntä vastaan, mutta hänen jalkansa olivat käyneet niin hervottomiksi, että hän pelkäsi kaatuvansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät