Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. toukokuuta 2025
Chilon ymmärsi, että nyt täytyy vetää esiin todistuksia ja lausua nimiä, sillä muuten jättiläisen sydämeen voi hiipiä epäilys.
Chilon heittäytyi vaikeroiden polvilleen, kätki kasvot käsiinsä ja pysyi siinä liikkumattomana. Mutta Paavali nosti silmänsä tähtiä kohden ja rupesi rukoilemaan: "Herra, katso tämän syntisen, hänen hätänsä, kyyneltensä ja tuskansa puoleen! Laupeuden Herra, joka vuodatit veresi meidän syntiemme tähden, anna hänelle anteeksi piinasi, kuolemasi ja ylösnousemisesi tähden!"
Jos vielä saisin toisen tällaisen kukkaron, voisin heittää kerjäläispussit metsään ja ostaa orjan... Tai mitä sanoisitkaan, Chilon, jos neuvoisin sinua orjan asemesta ostamaan orjattaren?... Tunnen sinut! Tiedän että suostut!... Jos hän vielä olisi kaunis kuten esimerkiksi Eunike, niin hän nuorentaisi sinut ja toimittaisi sinulle hauskan ja varman toimeentulon.
Siinä Chilon vihdoin äkkiä seisahtui ja virkkoi: "Anna minun vetää henkeäni, sillä muuten en saa suustani ainoaa sanaa enkä saata jakaa Vinitiukselle vapahtavia neuvoja."
Näin sanottuaan jäi hän seisomaan sillä vaikka hän kuinka olisi vakuuttanut itselleen, ettei tässä ole mitään vaaraa, tutisivat hänen jalkansa, kun hän ajatteli, että hän nyt seisoo keskellä noiden salaperäisten ihmisten asuntoja, joita hän oli nähnyt Ostrianumissa. Samassa alkoi pikku rakennuksesta kuulua veisuuta. "Mitä se on?" kysäsi Chilon kummissaan.
"Totta kai, hyvä herra," vastasi Chilon "mutta minä olen heidän joukostaan löytänyt Glaucuksen, parantajan." "Mistä sinä nyt puhut? Kuka se on?" "Sinä olet, herra, taitanut unohtaa vanhuksen, jonka kanssa kuljin Napolista Roomaan ja jota puolustaessa menetin nämä kaksi sormea, niin etten enää voi pitää kynää kädessäni.
Oli ehkä paras ensin kulkea Via Triumphatorista, sitten seurata jokea Aemiliuksen siltaan asti, sitten kiertää Pincius-vuori ja vihdoin jatkaa matkaa Marskentän poikki, pitkin Pompejuksen, Luculluksen ja Sallustiuksen puutarhojen syrjää, Via Nomentanalle asti. Se olisi kyllä ollut lyhyin tie, mutta sekä Macrinus että Chilon kehoittivat häntä hylkäämään sen.
Sitäpaitsi on minulla tuuma, joka tuntuu aivan pettämättömältä." Vinitius lupasi maksaa pyydetyn summan ja kielsi puhumasta enempää Glaucuksesta. Hän tahtoi kuulla muita uutisia ja tietää, missä Chilon koko tämän ajan oli ollut sekä mitä hän oli saanut selville. Mutta Chilon ei voinut kertoa paljoakaan uutta.
"Siinä tapauksessa saat pitää kiirettä, sillä Vaskiparta ei viivyttele matkaansa. Kuolemantuomio voi yllättää sinut Antiumistakin." Vinitius ei enää kuunnellut. Hänet oli vallannut yksi ainoa ajatus: hän tahtoi nähdä Lygian, ja mietti vain millä keinoin. Silloin sattui onnellinen tapaus, joka raivasi tieltä kaikki esteet: seuraavana aamuna tuli Chilon odottamatta Vinitiuksen luo.
"Näin, oi Venuksen poika! Näin neidon, näin hyväsydämisen lygiläisen, pyhän Linuksen ja apostoli Pietarin." "Ennen tulipaloako?" "Ennen tulipaloa, oi Mitra!" Mutta Vinitiuksen päähän pälkähti äkkiä ajatus, että Chilon ehkä valehtelee. Hän pysäytti siis muulinsa, loi kreikkalaiseen vanhukseen uhkaavan katseen ja kysyi: "Mitä sinä siellä teit?" Chilon joutui hämilleen.
Päivän Sana
Muut Etsivät