Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. toukokuuta 2025
Matka oli pitkä, sillä Linus, kuten suurin osa kristittyjä, asui Tiberin takana, likellä Miriamin asuntoa. Vihdoin Chilon osoitti Vinitiukselle pienen rakennuksen, jota muuri ympäröi ja joka oli kokonaan murattiköynnöksen peitossa. "Tuolla, herra," sanoi hän. "Hyvä on," vastasi Vinitius.
Mutta keltaisiin tunicoihin puetut orjat huiskivat sauvoillaan ja huusivat: "Tietä jalosukuisen Chilon Chilonideksen kantotuolille. Tietä! Tietä!..." Pitkässä, hätäisesti kokoon kyhätyssä kirjeessä lausui Lygia Vinitiukselle jäähyväiset ainiaaksi. Hän tiesi, ettei ketään enää päästettäisi vankilaan ja että hän saisi nähdä Vinitiuksen vasta arenalta.
Crispus suostui hänen pyyntöönsä ja päätti lähettää Ursuksen toimittamaan asiaa. Vinitius, joka viime aikoina usein oli pannut orjiaan noutamaan Chilonia vaikka tavallisesti turhaan , selitti nyt lygiläiselle tarkasti, missä hän asui. Sitten hän kirjoitti taululle muutamia sanoja, kääntyi Crispuksen puoleen ja virkkoi: "Panen taulun Ursuksen mukaan, sillä Chilon on häijy ja pahankurinen mies.
Petronius vaikeni vähän aikaa ja puhkesi sitten puhumaan: "Ei maailma lepää Atlaksen hartioilla nainen sitä kannattaa, välistä pidellen sitä leikkikalunaan kuin palloa ainakin." "Niin!" lausui Vinitius. He sanoivat toisilleen jo hyvästi, mutta samassa hetkessä tuli orja ilmoittamaan, että Chilon Chilonides on etehisessä odottamassa ja pyytää päästä herrojen puheille.
Chilon kalpeni, Vinitiuksen kauniissa kasvoissa oli sellainen kylmä päättäväisyys, ettei Chilon hetkeäkään uskaltanut toivoa luvatun palkinnon olevan vain julmaa leikkiä. Kiireesti hän siis heittäytyi polvilleen, lyyhistyi maahan ja rupesi tuskallisesti vaikeroimaan: "Kuinka, oi Persian kuningas? Miksi?... Sinä armon pyramiidi ja lempeyden kolossi kuinka?
Chilonin neuvo oli paikallaan, sillä portilta saattoivat he erinomaisen hyvin seurata kaikkia läsnäolijoita, varsinkin koska Ursuksen muoto ja vartalo helposti oli erotettavissa. "Seuratkaamme heitä," virkkoi Chilon, "niin saamme nähdä, mihin taloon he menevät. Huomenna, tai oikeammin sanoen jo tänään, asetat kaikille oville orjia ja otat hänet haltuusi." "En!" huusi Vinitius.
"Mutta sinähän sanoit, että Linus oli lähtenyt Ostrianumiin!" huudahti Vinitius kärsimättömästi. "Mutta sinä lupasit minulle talon ja viinitarhan likellä Ameriolaa," vastasi Chilon, "ja sentähden tahdon minä etsiä neidon kaikkialta, mistä vain saatan toivoa löytäväni hänet. He ovat tulipalon sytyttyä voineet palata Tiberin taakse... He ovat ehkä kiertäneet kaupungin ympäri, kuten me nyt teemme.
Jospa voisinkin vaaratta vaeltaa kristittyjen joukossa kuten ennen, niin olisin valmis luopumaan siitä vanhasta orjaraukasta, jonka pari päivää sitten ostin vanhuuteni ja heikkouteni päivien varaksi. Mutta Glaucus elää, herra, ja jos hän saisi nähdä minut, niin et sinä enää milloinkaan minua näkisi, ja kuka sinulle silloin hakisi neidon?" Chilon vaikeni ja rupesi pyyhkimään kyyneliä silmistään.
Vinitius vaikeni, ja he jatkoivat matkaansa. "Herra," virkkoi Chilon hetkisen perästä, "ilman minua et olisi löytänyt neittä. Jos nyt siis löydämme hänet, niin ethän unohda köyhää tietäjää?" "Sinä saat talon viinitarhoineen likellä Ameriolaa," vastasi Vinitius. "Kiitän sinua, Herkules! Sanoitko: viinitarhoineen?... Kiitän sinua! Oi, kiitän! Viinitarhoineen!"
Vinitius käski paikalla päästää hänet sisään. "Hahhah!" huudahti Petronius. "Enkö sanonut sitä! Kautta Herkuleen, pysy vain tyynenä! Muuten hän kohta käskee sinua, etkä sinä häntä." "Tervehdys ja kunnia jalosukuiselle sotilastribunille, kuten myös sinulle, herra!" lausui Chilon, astuen huoneeseen.
Päivän Sana
Muut Etsivät