Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Odotan juuri Chilonia ja täällä kotona tuntuu sietämättömältä. Hyvästi.» Chilon oli viipynyt poissa niin kauan, ettei Vinitius lopulta tietänyt, mitä ajatella. Turhaan toisti hän itselleen, ettei etsiminen voi viedä varmoihin, toivottuihin tuloksiin, jollei se tapahdu varovaisesti ja vähitellen.
"Hyvä on, jalosukuinen tietäjä," vastasi Vinitius iloisesti. "Puhut kuten viisaan miehen sopii ja ansaitset pelkkää kiitosta. Jätä kuitenkin varmuuden vuoksi tälle pöydälle kukkaro, jonka sait." Chilon, joka ei koskaan mielellään eronnut rahoista, kääntelihe, vääntelihe. Vihdoin hän kuitenkin totteli ja läksi.
Chilon oli todella hirvittävän näköinen. Hiustähteet hänen päälaellaan olivat käyneet ihan valkeiksi, ääretön levottomuus, pelko ja ahdistus kuvastui hänen kasvoillaan. Ajoittain hän oli kuin tiedotonna, pyörryksissään.
Jos kala on kristittyjen tunnusmerkki mikä kyllä näyttää todenmukaiselta ja jos he ovat kristittyjä, niin kautta Proserpinan! silloin eivät kristityt ole sitä, miksi heitä luulemme!" "Sinä puhut kuin Sokrates, oi herra," lausui Chilon. "Kuka koskaan on tutkinut kristittyjä? Kuka on ottanut selvää heidän opistaan?
"Minäkö Ostrianumissa?" kysyi Chilon, jolla ei ollut vähintäkään halua mennä sinne. "Jalosukuinen tribuni, minä kyllä lupasin sinulle löytää Lygian, mutta en ikinä ole luvannut ryöstää häntä sinulle. Koetappa ajatella, herra, miten minun kävisi, jos lygiläinen karhu, revittyään Glaucuksen kappaleiksi, saisi tietää surmanneensa Glaucuksen ilman pätevää syytä.
"Jalosukuinen herra," vastasi Chilon Chilonides, "viisain vainajista, Ulysses, lähettää minun kauttani viisaimmalle elävistä, Petroniukselle, pyynnön, että hän uudella viitalla peittäisi risani." "Kautta Hecate Triformiksen!" huudahti Petronius, "vastauksesi ansaitsee uuden viitan." Siinä heidän keskustelunsa katkesi, sillä Vinitius virkkoi äkkiä: "Tiedätkö tarkkaan, mistä on kysymys?"
Kun syksy käy kylmäksi, täytyy todellisen tietäjän lämmittää sieluaan viinillä... Sillä ethän voine kieltää, herra, ettei ruukku, vaikkapa ohuempikin, kuten capualaiset ja telesialaiset, johtaisi lämpöä tämän katoavan ihmisruumin luihin asti." "Chilon Chilonides, missä on syntymäseutusi?" "Mustanmeren rannalla. Olen kotoisin Mesembriasta." "Chilon, olet suuri!"
Hänen kosketuksensa alla nosti onnellisuuden tunne silmänräpäyksessä kyyneleet tytön silmiin, ja hänen povensa alkoi kiihkeästi kohoilla. Mutta Petronius ja Vinitius läksivät atriumiin, missä Chilon Chilonides heitä jo odotti. Heidät nähdessään teki hän syvän kumarruksen, mutta Petroniuksen täytyi hymyillä, kun hän ajatteli eilen epäilleensä, että tämä mies olisi Euniken rakastettu.
Portista astui Ursus kantaen Crotonin ruumista roikkumassa olkapäänsä yli. Kerran hän vielä katseli ympärilleen, mutta rupesi sitten juoksemaan alas autiota katua, joelle päin. Chilon painui muuria vastaan litteäksi kuin lauta. "Olen surman oma, jos hän minut näkee!" mietti hän. Mutta Ursus juoksi aika kyytiä naapuritalon ohitse ja katosi seuraavan rakennuksen taakse.
Chilon oli valkea kuin vaate, ja pitkin hänen jalkojaan kierteli verisäikeitä, jättäen merkkejä atriumin mosaikkiin. Hän oli kuitenkin tajuissaan, lankesi polvilleen, ojensi käsivartensa Vinitiuksen puoleen ja puhkesi puhumaan: "Kiitän sinua, herra! Olet suuri ja armollinen!"
Päivän Sana
Muut Etsivät