United States or Malta ? Vote for the TOP Country of the Week !
ANIAN. Niin hän lankesi, vaihka uskallusta ei puuttunut miehistössä, vaan ampuili uljaasti, vartoen vakaalla mielellä meren aukeemista ja lännestä Ruotsin laivastoa. CONON. Ja jo kaiketi on meri auennut. ANIAN. Sen kyllä uskon. CONON. Ja lännen laivat kuni joutsenet jo olisivat purjehtineet satamaanne sisään, tuoden mitä puuttui. Oi kirous! Mutta kuinka luonnistui tilanne?
MARGARETA. Lujassa linnassa Suomenlahden liepeillä, jossa tykkien ukkoset pauhaa ja rautasia rakeita lankee. Kaunis Anian, jos toki näkisin kasvoes välkkynän kerran sauvun hämärässä tulisateen paistaessa! Ja minäkö torelisin? Enhän torelekkaan vaan hieman tuiskahtelen, armas Marketani, tuiskahtelen minä hälläkkä; mutta ah näissä murheissamme!
Maailman turhuudet olivat viisauteni, Jumalan sanasta en paljon väliä pitänyt. Siihen aikaan oli paras ystäväni eräs Anian Föhrberg. Hän ja minä olimme ensimmäiset miehet kaikenmoisissa huvituksissa ja hulluuksissa. Mutta Jumala armahti minua: Hän saatti minut kovaan tautiin. Siinä kun olin elämän ja kuoleman välillä, tulin havaitsemaan entisen elämäni kurjuuden.
KARIN. Voi sinua, Anian, kuinka taisit olla niin miehuuton, niin unohtaa isäinmaan onnen. Oi, minä en tahdo sinua nähdä enään! CONON. Mene, ja älä koskaan enään toivo mun tytärtäni. MARGARETA. Toki on hän vimman mies ja haastelee katkerretusta sydämmestä. Mutta miksi tuomitsisimme häntä kuulematta?
Mutta sodan ilmoitus tuli, loimo ihana sielussani mun voitti väkivalloin, ja minä tunnustin mun lempeni. Ah, en ymmärrä kuinka oli laitani! Mutta minä tahdoin antaa korkeimpani täällä uhriksi isäinmaalleni; sillä Suomi ja Anian he olivat minusta yhtä ja minä olin sankarin morsian. KARIN. Mi soma, ihmeellinen hetki; se oli sitten aamu tahi päivä tahi illan hämäränaika!
ANIAN.
ANIAN. Neidon ihmeellinen ääni on sulattanut sydämmeni jäisen puvun, ynseyden, kirouksen tekemä aina sitten Svea linnan murheellista päivää. Mutta lankesi luja linna. CONON. Surma ja kuolema! miksi lankesi hän? MARGARETA. Minä rukoilen, lainatkaat hänelle hetkeksi kärsivällinen korva.
ANIAN. Olenpa kärsinytkin retkelläni tuosta kolkosta päivästä aina tähän hetkeen asti. Tämä päivä alat vainosi mun sieluani kuin öinen saamumtuuli, koska polkien tuhansia harhateitä, kohden kodon ilmaa samoilin ja pohjan reunaa alat etsi mun silmäni.
Se liekehti jo povessani vuosia, mutta kätkettynä kaikilta ja tarkin häneltä, joka itse liekehti, hän nuori Anian, mun tähteni toivon ja epäilyksen välillä. Sen silmäni kyllä näkemättä näki, en toki antanut hänelle toivon piirtoakaan, päättäneenä etten sitä koskaan anna. Kas kun minua pidätti kummallisten tunteitten jäykät kahleet.
ANIAN. Hahaa! jos toisin sanon, niin valehtelen. MARGARETA. Ole ennen tavallinen valehtelija kuin vihelijäinen, pelokas valtakunnan petturi. Oi korkeuden Jumala! En minä häntä myynyt! MARGARETA. Myynyt! Myynyt! Ken on hänen sitten myynyt? ANIAN. Itse herra sodanpäämies. MARGARETA. Ja sinä, mitä teit sinä sillon? ANIAN. Astuin ulos joukon seassa kuni käskettiin.