Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Viimeisenä vieraana-miehenä huudettiin sisään "entinen lyseolainen" Anian Kokka.
MARGARETA (yksin). Kaunis Anian, niin pakeni sun kirkastettu henkes ylös maihin, joissa viha, vaino, sota ja kuolema ei ole. Siellähän nyt autuaana säteilet ja unohdat isiesi veritahratun maan täällä allas. Mutta ei! Ethän unohda ihanata synnyinmaatas, etkä ystävääs sen kumajavilla nummilla täällä. Ethän lemmittyäs unohda, häntä kurjaa, mi täällä honkain hyminässä kainosti murehtien käyskelee, aina muistain sinua, kantaen kuvaasi povessansa. Ja kuule mun valani, Anian!
Toki pelkäänpä nyt, ettei millonkaan ollut lempesi täällä kohonnut ylemmäksi maamme piiriä. ANIAN. Eikö ollut hän? Sinä loukkaat uskollista lempeä, jonka siivet syleilevät ijankaikkisuutta! Margareta! Ijäisyyteen pyrkivät siis meidän molempain lemmet. Kuitenkin, nyt avara juopa on laskettu heidän välillensä niin täällä kuin siellä, elles sinä kuolemalla kuole.
Ja toki tahtoisin uneksua, uneksua vaan. Siis tule, soma kuusi ja viihdytä mua nukkumaan. Tule, kultahinen kuusi ja saata mua uneksumaan kuolon unta, ja sitten hiljaisesti haudallani hymise. CONON. Mitä on tekeillä ja miksi kuulin valitushuutoja? KARIN. Anian! CONON. Haa! KARIN. Ja Margareta tuossa! CONON. Ojennellen tomussa? KARIN. Miksi näin? Oi nouse ylös, mun kulta sisareni!
Sano, ja poista se pimeys, sinä taivaan kiiltävä haamu tämän kuutamon kelmeessä päiväs! MARGARETA. Ah! niin heljänä ennen kiilsi myös Anian lempivän silmäni edessä. Mutta voi tuota kehnoa sumua hänen otsallansa nyt! ANIAN. Näkösi harhailee! MARGARETA. Jos niin olis! Oi, lemminhän sinua; mutta äkistihän taasen kauhistuen ammahtaa sinusta sydämmeni pois.
ANIAN. Jynkät kellarit ampuvaroja täys! CONON. Te tunnottomat peikot! Ja sinä Kronstedt, haa sinä musta perkele! ANIAN. Hän oli onnellinen hän ja muutama herroistamme vielä. Heidän vikoissansa helähteli kultasia tynnöriä, ja sentähden astui Venäjä niin mukaisesti ja ilon pauhinalla itärannalta sisään. CONON. Mutta te?
Mustat, veren pallistamat pilvet sen taivahalla yhä ylitsemme kiirii, toinentoistaan kaahaten kuin hurjat kotkat ja korpit. Kauhistuksen henki vallitsee, luonnon rakennot syrjähtyvät ja moni halpa, kaino tyttö ennustaa tulevista päivistä. Järistys läpi sielun tunkee, sielua kuvottaa, ja se rupeaa tuskissaan tirkistelemähän ulos ruumiinsa peitteestä. Oi mitkä aijat! ANIAN. Mutta kerro mitä näit.
Kuullelkamme kerran vielä kuinka synnyinlaaksom kevätyönä soi, eron viimeisenä yönä, kuun paistaessa kirkkahasti. ANIAN. Kuullelkamme, ystäväni. MARGARETA. Kuullelkamme! ANIAN. Tyyni, ihmeellinen yö! MARGARETA. Kaikkialla hiljaisuus; ainoastaan männistössä yölintu ääntää. ANIAN. Ja rauhallisna pauhaa kaukahinen koski. MARGARETA. Kaimalan koski pauhaa ja kultana kuumottaa kuu.
ANIAN. (Eriks). Surma ja kuolema! Siinähän muutaman rikoksesta meille mustin, poistumaton perintö; ja alas tämän päälle hän katsahtaa nyt, puhtahana jalosta korkuudesta. (
KARIN. Ja tuossa Anian niin kalvea kuin kuolema. Kuinka ymmärrän kaiken tämän? KARIN. Kuinka on laitas, Margareta? MARGARETA. Enhän tiedä. Tiedänpä, että nousee nyt tässä hälinä; mutta sydämmeni on karastunut käydessäni tänne halki ylenkatseen kovan ja kylmän kivistön, ja syöksenpä nyt ilman huolta ulos suustani tuiman totuuden kuin louhikärme kidastansa syöksee vihan liekkiä.
Päivän Sana
Muut Etsivät