United States or Guatemala ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä käännyin paremmalle tielle, nousin tuolta siunatulta tauti-vuoteelta uutena ihmisenä. Nauru ja pilkka kohtasi minua heti maailman-mielisten puolelta, Föhrberg ei ollut uskovinaan minussa tapahtunutta muutosta, hän rupesi taas viekoittelemaan ja ilmoitti minulle asian, josta nyt en tarvitse sen enempää mainita kuin että se oli syynä Föhrberg'in pois-joutumiseen lukiosta.
Semmoisella matkalla hän oli tullut tutuksi Föhrbergin kanssa, ja tämän tuttavuuden johdosta tuli Föhrberg viettämään jonkun ajan kesää Tyynevedellä. "Saamme kunnian toivottaa teille, hyvä ystävä, onnea, terveyttä ja pitkää ikää", sanoi Föhrberg, puristaen isännän kättä. Antti lausui samankaltaisen toivotuksen. "Kiitos, kiitos!" vastasi ukko vähän hämillänsä.
Maisteriksi kunnioitettu Föhrberg oli pienenläntä, herrantapainen mies, silmälasit nenällä ja hänen muotonsa oli mielinkielinen. Antti taas oli isänsä näköinen, vaan kumminkin nuoruuden ja paremman sivistyksen kaunistama. Antti oli vaihettanut aatran kynään s.o. sillä ijällä kuin hänen olisi pitänyt harjautuman kelpo maanviljelijäksi, meni hän tuomarille puhtaaksikirjoittajaksi.
Minä sitä en saattanut ilmi, mutta niin hän luuli. Ja hehkuen vihasta ja kostonhimosta hän erosi entisestä ystävästään. "Tuo henkilö, joka käveli nurmi-niitulla oli Föhrberg, minä tunsin hänet ensi silmäykseltä. Minä vetäydyin ehdottomasti metsikköön takaisin. Föhrberg ei ollut minua nähnyt, hän seisoi ja katseli järvelle päin.
Minä maksoin hänelle kustannus-rahat ja vielä päällekin, mutta rahat hän käytti omiin tarpeihinsa, eikä ilmoitusta tullut näkyviin minkäänlaista". "Kokka?" virkkoi Schyvall kylmästi. "Föhrberg on täällä muuttunut Kokaksi", ilmoitti rovasti. "Mutta palatkaamme teidän kertomukseenne". "Niin ajattelin, että hän panettelee minua pahanpäiväiseksi.
Kansa on liika vähän tottunut yleiseen elämään, yksityisien etu on joka kohdassa esillä eikä tahdo siirtää sijaa yhteiselle hyvälle". "Niin se on, enemmän tottumusta tarvitsee kansa, ja enemmän itsetyisyyttä", puuttui puheesen Föhrberg, joka tähän asti enimmiten oli oleskellut naisten puolella.
Tuo Föhrberg oli vielä minulla mielessä, minä kysyin seuraajaltani, asuuko täällä aika ajoin ylioppilaita, tämän puolen puhdasta suomenkieltä opettelevia lukumiehiä.
"Me aijomme tarjota useampaa lajia: herroille tietysti konjakkia ja punssia, serryä sitten kaikille ja muskottia naisille", selvitti hän kerskaillen. "Muskottia naisille", virkkoi Föhrberg kummeksien. "Niin, eiköhän se sovellu? kysyi emäntä. "Miksei, miksei, naureli Föhrberg. "Muskati-viiniä se on", oikaisi Antti, häveten äitinsä tähden.
"On Hovilainen minuakin monesti pyytänyt pitoihinsa", sanoi rovasti; "mutta minä en voi hyväksyä ylellisyyttä ja ylpeätä elämää talonpojissa, sentähden en niihin mene. Täälläpäin taitaa asua eräs Föhrberg, hän kävi viikon alussa minun luonani; hän sanoi tahtovansa pitää luentoja koulusalissa. Tunnetteko te sitä miestä?"
Jumalan sana on meidän paras aarteemme, joka pysyy ijankaikkisesti, huolimatta kaikista Judas Iskarioteista, jotka rahan ja maailman kiitoksen edestä koettavat sitä polkea. No, mikään vaarallinen tuo Föhrberg ei taida olla, luullakseni. Teidän kirjasta on, näen ma, alkulehti kiskottu pois. Pitäkää kaapissa kirjat, niin säilyvät paremmin".