United States or Heard Island and McDonald Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tästä on selvä otettava salaa, ja kuta pikemmin sitä parempi, parasta on, niinkuin jo päätimme, ihmisten edessä olla aivan tietämätönnä ja välin pitämätönnä. Enkä minä huoli enää edistää Annan naimista. Mitä hänen tarvitsee päästä Sivelinin vaimoksi, ennenkuin minäkin olen rouva Kokka, eli rouva Föhrberg kyllä hänen pitää ottaman se nimi takaisin.
"No kotti eli katti, eikös se nyt ole sama", sanoi emäntä mennessään ulos. Antti seurasi häntä. Lydia ja Föhrberg jäivät kahden kyhentelemään, mutta valitettavasti kahdenolo pian keskeytettiin. Isäntä astui sisään. Nuoret luopuivat erille toisistaan. Lydia oli vähän hämillään.
"Me puhuimme täällä niin suurella äänellä, että taisi kuulua porstuaan asti", sanoi emäntä. "Minä tässä valitin sitä, kun karja-Eva teki sen vahingon että kaatoi aamumaidon maahan juuri kun se olisi tarvittu taikinaan". "Ikävä kyllä, ikävä kyllä", sanoi Föhrberg; "mutta kyllä tämä talo semmoisia vahinkoja kestää". "Te kävitte Hannulassa illalla?" kysyi isäntä. "Kävin", vastasi Föhrberg.
"Eipä se tätä nykyä ole niinkään helposti suoritettu, kuin näytte luulevan", vastasi pastori, heittäen häneen halveksivan silmäyksen. "Kyllä minä olisin sen jo ottanut", sanoi Föhrberg, joka halusi kääntää puhelun toiselle tolalle, "mutta aika on mennyt yleisemmissä, isänmaallisissa pyrinnöissä.
Maailman turhuudet olivat viisauteni, Jumalan sanasta en paljon väliä pitänyt. Siihen aikaan oli paras ystäväni eräs Anian Föhrberg. Hän ja minä olimme ensimmäiset miehet kaikenmoisissa huvituksissa ja hulluuksissa. Mutta Jumala armahti minua: Hän saatti minut kovaan tautiin. Siinä kun olin elämän ja kuoleman välillä, tulin havaitsemaan entisen elämäni kurjuuden.
Vielä juteltiin vähän aikaa niitä näitä ja juotiin kahvia; sitten sanoi Föhrberg jäahyväisensä sekä lupasi tulla iltasella takaisin. "Joko taas olet syleksinyt ja niistänyt nenääsi laattiaan?" virkkoi Miina miehellensä, harmistuneena katsoen permantoa, ja tunki kotiväen kamarista. "
Suomalainen mieleni ei voi hyväksyä nimeä Föhrberg, se on myös vaikea suomalaisen lausua; olen siis ottanut nimen Kokka josta myös ensi postissa lähetän ilmoituksen sanomalehtiin". Tämä julkaisu vastaanotettiin jokseenkin kylmästi, ainakin odotettiin mitä pastori oli sanova. "Ette juuri paljon vaihdossa voittaneet", sanoi pastori.
"Neiti Lydia on tänä iltana taas saattava nuorukaisten sydämet sukkelammin sykkimään", sanoi Föhrberg kohteliaasti. "Niin vainen", naurahti Lydia. "Maisteri tekee narria minusta". "Suoran totuuden sanon, sen vakuutan", vastasi Föhrberg.
Jokainen kiirehti lasiansa hakemaan, yhtyäksensä maljaan; kilistettiin ja juotiin. "Te olette nykyisin asustuneet meidän pitäjääsen", sanoi pastori Föhrbergille. "Onko lupa kysyä, mitä tointa varten?" "Lukemista jatkamaan olen vetäytynyt tälle rauhalliselle kulmalle", vastasi Föhrberg. "Te olette ylioppilas?" "En ihan valmis; pari ainetta vielä, niin pianhan se tutkinto on suoritettu".