United States or Libya ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sinä menet kouluun ja sillä hyvä etkä koskaan enää tuo kotiin herrojen 50 pennisiä. Asuuko tässä talonmies Laitinen! Asuu. Minä tulen isännän puolesta sanomaan, että jos ette tänään suorita velkaanne, saatte muuttaa talosta pois ja isäntä ottaa hevosenne takavarikkoon ja toiseksi isäntä ei suvaitse, että pidätte poliisirulleihin merkittyjä naisia talossa.
Poika näytti kapteenin ikäiseltä, katseli ympärilleen mistä sisälle mennään, aikoi tulla heidän portaistaan, mutta jostakin syystä ei tullut, kun oli valkosella, hienolla etusormella ja peukalolla raottanut ovea ja katsahtanut rappusille. Asuuko täällä Hannes? hän kysyi ylös ikkunaan, josta Kerttu kurkotti. Ei ole kotona, sanoi Kerttu, vaikka Hannes oli mennyt vaan vähän asialle.
"Ei hän sanonut, mutta " tässä keskeytyi Taavi ikäänkuin jokin ajatus olisi juolahtanut hänen mieleensä ja pannut arvelemaan, miten piti jatkaa "sitä hän vielä kysyi, nyt muistan, että asuuko täällä yliopistolaisia eli lukumiehiä kesällä, ja sen hän kysyi heti alussa ja varmaankin sen johdosta, että hän oli nähnyt tuon äskeisen vieraan-miehen Kokan.
Ei Henrik kajonnut yhteenkään näkyvistä ovista, vaan yhä arvion päältä meni pimeää kohti, ja jonkun verran hapuiltuansa tunnusteli käteensä ovenkahvan sekä koputti oveen. Heti se avattiin ja asumuksen tapaisesta kyökistä tuli esille punakasvoinen, pelästyneen näköinen naisihminen. Asuuko täällä Gabriel , kysyi Henrik.
Asuuko täällä Sigrid Laitinen? Ei! Miksi poliisia pelkäät! Kyllä täällä asuu Sigrid Laitinen. Hän on tyttäremme. Mitä ammattia hän harjoittaa? Menkää! Vähän tyynemmin hyvä neiti! Vastatkaa siivosti kysymyksiini, muuten saatte kovemman rangaistuksen. Mistä?! Onko hän varastanut? Ei! Kyllä muitakin rikoksia tehdään maailmassa. Teillä ei siis ole ammattia?
Asuuko teissä jo semmoinen ylpeys että pidätte minun tarjonneen teille vähemmän kuin mitä ansaitsette, herraseni? sanoi kardinaali halveksivasti hymyten. Armollinen herra, Teidän ylhäisyytenne on minua kohtaan sata kertaa liian hyvä, ja päin vastoin minä en pidä vielä toimittaneeni likimainkaan niin paljoa että ansaitsisin teidän hyvyyttänne.
Siellä olikin tuntematon mies kohteliaasti kysyen: Asuuko täällä Rimpinen? Kyllä, mutta hän ei ole nyt kotona! Jassoo, hymähti kysyjä. Mutta oletteko hänen vaimonsa? Kyllä! vastasi vaimo epäilevin ja tutkivin katsein. Sepä hauskaa! Voisinko puhella kanssanne? tiedusteli nyt tulija. Olen miehenne entisiä lapsuuden tuttavia, joten haluaisin saada jonkinlaisia tietoja hänen elämänvaiheistaan.
Minä en ole vielä lopettanut mitä minulla on sanottavaa. Sallikaa minun kysyä, asuuko Mrs Huhu tässä kylässä?" "Mrs Huhu! Ah, minä ymmärrän. Tietysti; missä vaan naisella on kieli, siellä Mrs Huhulla on koti."
Asuuko hän luolassa kuin peto-eläin vai tahtoiko hän minut saattaa johonkin ansaan? Kuu alkoi nyt paistaa ja sen hopeavalossa tämä musta, äänetön aukko näytti sanomattoman kammottavalta ja uhkaavalta. "Te olette tullut jo liian kauvas voidaksenne enään kääntyä takaisin", sanoi seuralaiseni. "Teidän täytyy joko luottaa minuun kerrassaan tai ei ollenkaan." "Olen vallassanne."
Pysähtykää ensimmäiseen posti-asemaan Meaux'sta, Parisiin vievän valtamaantien varrella, ja kysykää ravintolassa kansalaista Maurice, jos vielä tahdotte nähdä meitä tahi kuulla meistä". "Pyydän anteeksi kysymistäni", sanoi Lomaque, pistäen kortin taskuunsa, kun leski Duval toi sisään viiniä, "voitteko sanoa minulle asuuko täällä jossakin läheisyydessä eräs henkilö nimeltä Maurice?"