United States or French Southern Territories ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tämän keskustelun keskeytti väki, tullessaan metsästä kotia, omituisella hälinällä. Nyt astui isäntäkin tupaan ja ilmoitti juhlallisella äänellä, kuinka muka Maria on onnellinen, ollessaan Markkulan Juusen morsian.
Kaarlo avasi kirjeen ja luki... Kasvonsa vaalenivat, sillä kirjeen sisältö vaikutti häneen niin masentavasti. Voi sentään! huokasi hän, ovatko Markkulan mahtavuus ja Juusen rakkaus sovaisneet Marian sydämmen niin, että hän hyljää minun rakkauteni.
"Kun olisi kerran päässyt kesään, olisi toivoa elää, sillä ainahan maa kesällä karvanen on, ja seassa on paljon semmoista, jota suolan kanssa saattaisi syödä ja ne olisivat toki paljon parempia kuin mehuttomat oljet", kuultiin Juusen usein sanovan 1868 vuoden talvella. Niin koetettiin elää kesää odotellen toivossa, niinkuin ainakin parempia ja lihavempia aikoja odottaessa.
"Minä en ole mikään kirjanoppinut, mutta sanotaanhan noita olevan kaksikin, jotka ihmisestä kuoleman jälkeen huolen pitävät ... Ottakoon nyt kumpi ensin ennättää minulle ei maistu elämä enään miltään, enkä minä voi välittää mistään mitään", sanoi Juuse uupuneena. Kauhistuen lähtivät eukot pois. Kolmen päivän perästä tulivat he taasenkin Juusen mökkiin.
Juusen lapsista ei ollut vielä yksikään sairaana ja sentähden toivoi hän välttävänsä lapsensa pois viemällä silmin nähtävästä kuolemasta. Oli kulunut lähes viikon päivät siitä, kun lapset kotiin tulivat. Vanhin lapsista rupesi silloin nurkumaan päätänsä ja niskojansa kipeöiksi; parin vuorokauden kuluttua oli hän vuoteen hyvänä, ankarassa kuumeessa, houraillen yhtenään.
Ahaa! annahan olla, onpa minullakin keinoja... Tässä pöllähti Juusen päähän pienen kepposen tekeminen Kaarlolle siitä, kun tämä oli hänen tiellänsä mokomassa kosioseikassa. Hän istautui pöytänsä ääreen, kirjoittaakseen Kaarlolle kirjettä. Kirje valmistui, ja sen kirjoitti Juuse Niemelän Marian nimeen.
Edessään oli hänellä Kaarlon äidilleen lähettämä kirje, jonka hän oli Ojalasta hakenut, sitten kun kuuli Kaarlon Turkin sotaan lähteneen ja sieltä matkallaan äidilleen kirjoittaneen. Kirjeestä sai hän tietää Juusen petoksen ja syyn, miksi Kaarlo oli kotonsa jättänyt. Maria luki kirjeen moneen kertaan ja itki, itki katkerasti, sillä hän oli niin suuren surun vallassa.
"Eihän tuosta niinkään kovin tiedä, kun kerran on siihen tottunut ja kun joskokin saa jotakin sydämeensä ; tuntuu tuo vaan eläminen ja oleminen tukalalta ja rauhattomalta; kun olisi tullut kesä ... mutta tuo murhe ja muu voimattomuus..." sanoi Juuse uupuneen näköisenä. Eräänä kertana könttyröivät eukot taasenkin Juusen mökkiin. Heillä oli nyt mukanaan maitotilkka ja pala survoleipää.
Kaksi viikkoa on kulunut siitä kuin Juuse kävi Niemelässä kosioretkellään. Taas hän riensi tänne täydessä touhussa, kuulutusta muka ottamaan. Kaikki tiesivät sen kertoa, että Ojalan Kaarlo oli kadonnut ... mutta mihinkä? Sitä ei kukaan tiennyt. Sen oli vaan Kaarlo heidän tieten sanonut, ettei palajaisi vuosikausiin takaisin. Se oli Juusen mieleen, Hyvä, että väistyitkin tieltäni, ajatteli hän.
Maria punastui, kuullessaan Juusen suoran ja totisen kysymyksen, mutta kuitenkin ujostelematta vastasi: En koskaan ... etsikää vain muualta emäntää Markkulaanne. Tämä vastaus hämmästytti Juusea.