United States or Papua New Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
ILVO. Kiitän taattoni, emoni, Ylistän kotiväkeni. Koti kasvatti hyvästi: Tässä tummassa tuvassa, Näillä Pohjan pientarilla Ei ole lasta hemmoteltu: Kehtoani keikutellen Myrsky virsiä veteli. Omin neuvoin kun yritin Kätkyeltäni kävellä, Lankesinpa lautsan luona. "Autahan, emoni!" huusin. Emo lausahti hymyten: "Itse langeta osasit, Myös itse osannet nousta." Minä koitin ja kohosin. Kun kävin katajamäillä, Huusin: "Piikit pistelevät!" Emo lausui ja ivasi: "Sinä pistele takaisin!" Kun jokinoroa juoksin, Kosken porrasta kapusin, Pyysin: "
Almanakka ennusti sen päivän "selkeäksi", vaan kirottava oli almanakka silloin, sillä sumuinen oli aamu, sateinen päivä ja myrskyinen ilta. Aatami Kehnolin! lausahti vakainen ääni. Tässä seison minä Kehnosuon kylästä, ilmoitti kumartaen Aatami. Mitä on tapahtunut? jatkoi kuiva ääni, osoittaen kirjettä. Ohut nuorukainen vaaleni. Hän tunsi seisovansa jalkapuussa. Ar maht akaa! änkytti hän.
Ja hän selitteli sen hyödyllisyyttä suoraan kuin maalainen ainakin. Se edistää röyhtelemistä, sillä ruuansulatukseni on hitaanlainen. Katsahdettuaan sitten taivaalle, jossa kuu kirkkaana vaelsi, lausahti hän: Tuo näky ei väsytä koskaan. Ja sitten hän meni sanomaan kartanon naisväelle hyvästi.
»Eipä mitään toki, rakas veljeni, lausuinhan vain mielipiteeni asiassa.» Kun sitten paistia ympäri pöytää tarjoiltiin, lausahti majuri: »Tahdonpa herroille kertoa, että olen itse nämä pyyt, tuhattulimaista sarvipäätä soikoon, ampunut joka ainoan. Sepä olikin onnellinen metsästyspäivä. Viisi pyytä kahdella laukauksella tipahti.»
Nämä sointuivat Aatamin korville kauniimmilta, ja vasemmalle kädelleen kallistaen päänsä hän hetken tuumaili. Tahdonpa sitten olla Kehnolin, lausahti hän lopulta. Nöyrimmästi pyytäisin tulla ylös-otetuksi Aatami Aataminpoika Kehnolin Kehnosuon kylästä! Tällä nimellä nyt istutettiin Aatami vakinaiseksi seminaarin kirjoihin.
»Mikä sinä olet, kun et osaa puhua maan kieltä?» lausahti mulle joku joukosta selvällä suomenkielellä ja pilkallisella äänenpainolla. »Mitä?» oli ainoa sana, jonka pystyin heille vastaamaan. »Sen täytyy olla oikea keikailija, sen me pian lyömme» sanoivat he sitten naureskellen ja katselivat pilkallisin silmäyksin minuun.
»Mitä?!» kivahti Uutela ja hänen silmänsä taas välähtivät. »Juuri hänen minä otan, en vuottakaan vanhempaa menköön sitten vaikka...!» Sisar seisoi aseettomana. »Vahvassa maassa nokkoset kasvaa...» lausahti hän kuin itsekseen. »Niin juuri! Minä olen istunut ja hautonut tässä vanhanpäivän töllissä kohta kaksi vuotta kuin mikähän takavaari. Nyt siitä saapi tulla loppu.
Hän rukoili ja ylisti, »Poistakaa kivi»! lausahti, Vaan Martha hämmästyvi, »Oi, Herra», niin hän huudahti, »Jo haisevi; Sill' onhan päivää neljä Jo haudassa hän levännyt Ja varmaan aivan mädännyt On ruumis veljyemme». »Jos uskoisit», niin Mestari Nyt vastasi, »Niin varmaan saisit nähdä Sa kunnian nyt Jumalan». Samalla paaden liikkuvan Näkevät haudan suulta.
"Minä loistan ja minä palan, mitä tekee se, joka pantin tuntee?" hän huusi ja piti pientä pakettia kädessään. "Niin, hänen tulee kuivata silmänsä; katsopas, Anna, tässä on kapineesi". Tyttö, suunniltaan ilosta, hypähti ylös ja otti paketin. Se sisälsi oikein kauniin sinisen kaulanauhan. "Se on sininen, isä", lausahti hän, vähemmän iloisena kuin ennen. "No, eikö se olekin kaunis?"
Kukkanen hymyili vieno Autuus hymy oli sen Lausahti: »Orja sa mannun, Onnea nauttielen: Maan koko pinta Sykkivä rinta Juureni voimalla juovuttaa. Katsos mantoa nurmen, Tai veden siintelevää Lainetta kaikki ne mullen Ain' antia syydältää; Vehreä lehti, Ja kirkas tähti Kuvansa pintaani painaltaa.