United States or Republic of the Congo ? Vote for the TOP Country of the Week !
tuo ilmestyi ja tuli vastahani päin pystyin, nälästä niin raivokkaana, tuost' että ilma tuntui vapisevan. Ja suden näin, mi laihuudessaan näytti himojen kaikellaisten täyttämältä; se monen elämän jo katkeroitti. Tuo niin mun toperrutti kammollansa, näkönsä jota mulle huokui, että kadotin toivon päästä kukkulalle.
tuo ilmestyi ja tuli vastahani päin pystyin, nälästä niin raivokkaana, tuost' että ilma tuntui vapisevan. Ja suden näin, mi laihuudessaan näytti himojen kaikellaisten täyttämältä; se monen elämän jo katkeroitti. Tuo niin mun toperrutti kammollansa, näkönsä jota mulle huokui, että kadotin toivon päästä kukkulalle.
Minä voin nyt ajatella entisyyttä vakaasti, mutta ei katkerasti, ja pystyin miettimään tulevaisuutta miehuullisesti. Kotia tämän sanan parhaassa merkityksessä minä en saattanut enää toivoa. Häntä, johon olisin voinut vuodattaa hellempää rakkautta, olin opettanut rupeamaan sisarekseni.
Hauta kuollehille, mut elon kutsut jälkeenjäänehille. Nyt uudet suvut, pystyin otsin saa ne astua myös Suomen kamaraa maan senkin puolesta on kuolla uskallettu, tie vapauteen on verin lunastettu. Ja siitä kiitos teille, toverit, te verin seppelöidyt sankarit! Mut hän, ken kaatua ei saanut rinnallanne, hän jatkakohon elontoimianne. Selin elämään.
Epävarmat silmäni lensivät riviltä riville, joita tuskin osasin lukea, vielä vähemmän pystyin oikein käsittämään mitä kirjeissä puhuttiin. Molemmat kirjeet olivat sedältäni, kenraalilta. Toisessa pyysi hän minun tulemaan luokseen kello kymmenen aikaan illalla tärkeään keskusteluun.
»Mikä sinä olet, kun et osaa puhua maan kieltä?» lausahti mulle joku joukosta selvällä suomenkielellä ja pilkallisella äänenpainolla. »Mitä?» oli ainoa sana, jonka pystyin heille vastaamaan. »Sen täytyy olla oikea keikailija, sen me pian lyömme» sanoivat he sitten naureskellen ja katselivat pilkallisin silmäyksin minuun.
Sanani äskeiset siis anteeks anna kuin ois et koskaan niitä kuullutkaan, taas suurna seiso taivaan morsianna kuin herttuattarena hengen maan, min Sulle suon, min otsalehti kanna päin pystyin, niinkuin kruunut kannetaan, mut muistain, että on se kruunu murheen, tuo valtamerkki sielun vahvan, urheen.
Ja kun niihin pystyin, lisääntyi siitä aina itseluottamukseni. Ajattelin, että alkaa sitä minussakin olla miestä. Mutta vasta se teki tiukan kun minua luvulle vuovattiin.
Tää heist' on taru kolkko, kolkomp' on kenties, kuin kertomaan ma pystyin siitä; sä sitä kammoksuin jos tuomion kovalle kovan suot, niin sovinnon myös sana kuule, lievikkeeksi liitä. Kun toinen oli mennyt, kerrotaan, lepoa vailla istui, unta vailla tuo tyly veli, kädet kasvoillaan, ja itki illan, yönkin itki vaan ja aamulla viel' itki lapsen lailla.
Soiton ja loitsun ajalla vähittäin kasvaa tuuli vinkuvaksi vihuriksi ja myrskyksi. Juontenko salakutoja Nainen miesten on sodissa? Se minua miellyttävi. Kun vakoilin, urkin, nuuskin, Kun kutelin vainoverkot Vihollisen pään menoksi, Niin se innosti minua, Että pystyin pyytäjäksi, Kavalaksi kiertäjäksi, Jota tunnusti toverit, Tunnusti ylinnä muita Kullervo Kalervon poika.