Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 30. syyskuuta 2025


Katso, ettes saa sauvastani! KULLERVO. Miksi olet tässä, Kimmo, ja mitä etsit? KIMMO. Sitä ruohoa etsin, joka murheen mielestä poistaa. KULLERVO. Mikä murhe on sua kohdannut? KIMMO. Sinuakin, jos sydän sulla on. KULLERVO. Kerro mitä tiedät. KIMMO. Kuollut on isäsi. KULLERVO. Kuollut haudattakoon. KIMMO. Mutta viimeiseksi kerron mitä ensimmäiseksi tapahtui: Emos kuollut on.

KULLERVO. Emonikin armas kuollut! Kaksi kuolemata ajalla tällä, jona päivä tuskin puolen tietänsä laella vaeltanut on! Onko puhees vietos vaan? KIMMO. Muistele sanomia, joita metsästä kotihis saatoit, niin uskoa sun täytyy, mitä nyt kerron.

KIMMO. Hän, nämät hirveydet nähtyänsä, eipä enään mieltänsä hallita tainnut, vaan raivoi, niinkuin järjetön: hän kiljui ja hiuksiansa riistoili, juoksi sitten ulos kuin tuulispää ja katosi samalle tielle. Niinpä tapahtui; mutta muotos murhetta ei näytä kuullessasi sanomia näitä. KULLERVO. Olkoon mailman meno näin ja valitus ja murhe pois! Hyvin kaikki!

KIMMO. Sinäkö näillä seuduilla? Kuinka onnistuu linnustus? NYYRIKKI. Nyt ei huolita siitä. Minä tiedän ihmeitä. KIMMO. Kertoopas ne. NYYRIKKI. Mitähän tekisit, jos sinulle jotain ilmoittaisin, sanoppas? KIMMO. Enhän tiedä mistään vielä. Ketä kosevat asiat? NYYRIKKI. Kolmea miestä kumminkin: Kalervoa, Kullervoa ja Untamoista. KIMMO. Kenties on Kalervo manalaisena silmissäsi kummitellut?

He istuivat sillon järven rannalla ja haastelit keskenänsä menneistä ajoista, muistuttelit pientä poikastansa Kullervoa, jonka luulevat kuolleeksi. Tästä kummastuin minä, mutta tunsinpa nyt nuo kasvot entisen Kalervon ja emäntänsä kasvoiksi. Jos ei tämä ole tosi, niin leikkaa kurkkuni poikki. KIMMO. Mutta annoitko jotain heille ilmeiksi? NYYRIKKI. Enhän ollut mieletön.

Kenties viljaa puinut olet tai vetänyt nuottaa kivisellä rannalla? KIMMO. Karjan jälessä metsässä juosnut olen. Nyt sieniä on kosolta ja sienet karjan hajottaa. KULLERVO. Siivo mies on Kimmo; toki muistan hänen toisenkaltaiseksi, hurjaksi ja itsepintaiseksi, koska isääni hän palveli. KIMMO. Vuosien kuluessa muuttua taidamme, kuitenkin on meissä aina jotain alkuluonteestamme.

Mutta taasen tässä verkastella näin ja ajan juoksua katsahdella poven halkaista tahtoo ja tukehuttaa vihaisen mielen. Kimmo, oletko vangista vuoressa kuullut? On teräsvuori, joka tuhansia penikulmia korkeuteen kohoaa, tuhansia tunkee syvyyteen ja sama on sen levyys ja pituus.

KIMMO. Näetkös tätä, joka tässä keskellä otsaani irvistää? Sinullepa se ylemmäs on painettu, että keltaiset kiharas sen peittää taitaa, mutta tämä tässä näkyy aina niinkuin pilkku härän ottikossa. KULLERVO. Siinä, missä miehuus loistaa, istuu meillä tämä variksen-jalka ja polttaa meitä ijankaikkisesti, polttaa vielä Tuonen maassa. KIMMO. Orjia olemme, ikeen alle meidät notkisti kova onni.

Soi parahdus pakkas-yössä. Taasen kaikk' on hiljaa, hiljaa. Kimmo katsoo kauhistuen. Jo tulevat Hiiden immet tuiman tunturin laelta, tulevat kuin tuisku-ilma, vinkuvat kuni vihuri, joka taholta, joka aholta, joka vuoren vinkalosta; käärivät hivuksihinsa miehen, jok' on murhan tehnyt, sylitellen, suukotellen, elon lämpimän imien, ottavat omaksi Hiiden, alle hangen hautoavat.

KIMMO. Et sanaakaan tästä kellenkään hiiskua saa, et Kullervollenkaan. Minä tahdon lähteä tiedustelemaan, kuinka laita on, ja olisko niinkuin sanot, niin parhaaksi kaikki toimitan minä, mutta sinun täytyy olla ääneti. Muista mitä sanon! NYYRIKKI. Mutta asia on tätä laatua... KIMMO. Ei yhtään väitöstä.

Päivän Sana

tassutteli

Muut Etsivät