Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. syyskuuta 2025
Viksari, nous ylös, Viksari. KULLERVO. Pidä rauha, ystäväni. Sinua en juuri pelkää, ehkä vahvakin olet ja vihassasi hirmuinen. Mutta tahtoisinpa sinulta kysyä yhtä asiaa. KULLERVO. Käy tyköäni. TIERA. Porsassilmäinen, sanot sinä? KULLERVO. Niinpä sanoin. TIERA. Sinä todistat sen? Tästä tullaan vähitellen selville poluille. KULLERVO. Sinä kiusankappale! Viides Näytös. Tumma yö. KIMMO. Ha ha ha!
KIMMO. Huomenna aikeeni oli lähteä häntä saattamaan Ilman talosta tänne, mutta ennätti mua ankara onni. KULLERVO. Olisit tämän eilen tehnyt, niin käteni nyt puhdas olis ja riemu pauhais näiden ortten alla; mutta näinpä nyt käynyt on. Tänne erämaahan mulle rakettu oli soma onnen loukas, josta en tiennyt ennenkuin ijäksi olin sen ohitse mennyt, sillä tähän en enään mahdollinen pysäymään ole.
Kuoleman ja tulen heidät menettämän pitää, ja äänettömyyttä ympäri entistä Untolaa elköön hämmentäkö muu kuin huuhkain käheällä huudollansa. KIMMO. Vaiti huuhkaimen huudosta. Sitä muistellessa läpi ruumiini väristys käy. KULLERVO. Sinua kamoittaa kurjan linnun ääni? KIMMO. Malta! Koska kohtalomme yhteinen meidät niinkuin veljiksi tehnyt on, niin asian sulle kertoa tahdon.
KULLERVO. Teit sillon salamurhan, mies! KIMMO. Tämä jääköön tähän; mutta kuule varoitukseni: kätes verestä säilytä ja koston tuumat aivostasi poista; melkein aina työtänsä kostaja katuu, mutta katumuksensa on myöhä. KULLERVO. Malta: miten elää tässä palvellen sukuni surmaajata?
Kimmo vuorta viertävätä hiihtää yössä yksinänsä, taivaan tähtöset palavat, palavampi Kimmon tuska, kun hän korpia samoopi, yksin yössä lauleleepi: "Tytär oli minulla nuori niinkuin pieni petran hieho, jäi yksin kotahan kerran, tuli miesi muukalainen, tytön taljalla lepäsi; kun hänet tapaan ma kerran, silloin korpi kauhistuvi." Kimmo vuorta viertävätä, hiihtää yössä yksinänsä.
KULLERVO. Ei iestä yhtään, mies. Mutta miksi meitä surman päivänä armahtivat, koska hävitettiin isäni huone ja sen asujamet, paitsi me. Jospa miekka meidätkin silloin kaatanut olis! KIMMO. Unto, kenties, asiaa ei enään verisemmäksi tehdä tahtonut. Muistatko tätä kauheata päivää? KULLERVO. Niinkuin muistelee polvenkorkuinen poika.
Tuntee miehen muukalaisen Kimmo kiljuvin sisuksin, täss' on miesi, tuossa pulkka, tänne petran jäljet toivat; kohoo jo verinen veitsi, käsi käskee, tunto kieltää. Laki on Lapissa: auta aina miestä matkalaista! »Kohoahan suksilleni», virkkaa, »vien sinut kylähän. Kylässä on lämmin kylpy.» Hiihtelevät hiljallensa, Kimmo eessä, mies takana, taempana Hiiden vuori.
Tuiman tunturin laella Hiiden immet hyppelevät, kilvaten lumikiteinä, hapset tuulessa hajalla; susi juosta jolkuttavi, revontulet räiskähtävi, huokaavat lumiset aavat, taasen kaikk' on hiljaa, hiljaa. »On tulossa tuisku-ilma», tuumaa Kimmo, kiiruhummin sauva iskee, suksi potkee, vuoren varsi katkeavi.
KIMMO. Erään Untolaisen; sillä näiden kahden veljen vihan tähden moni itsellensä toimitti pikimustan sydämmen; minä myöskin osani sain, ja näin oli tapaus:
Synkeät ajat olivat, kaksi veljeä sillon toinen toistaan verisesti vainoivat. KIMMO. Ensinpä Unto eripuraisuuden siemenen kylvi ja viha kiihtyi vimmatusti, kunnes miekan melskeissä verta laskettiin. Mutta viimein, salaa niinkuin haukka, karkasi Unto joukkonensa isäs huoneen päälle ja surmasi Kalervon perheen.
Päivän Sana
Muut Etsivät