Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. syyskuuta 2025
Tuntee miehen muukalaisen Kimmo kiljuvin sisuksin, täss' on miesi, tuossa pulkka, tänne petran jäljet toivat; kohoo jo verinen veitsi, käsi käskee, tunto kieltää. Laki on Lapissa: auta aina miestä matkalaista! "Kohoahan suksilleni", virkkaa, "vien sinut kylähän. Kylässä on lämmin kylpy." Hiihtelevät hiljallensa, Kimmo eessä, mies takana, taempana Hiiden vuori.
Paikalla nyt jatka tiesi! NYYRIKKI. No no; voidaan hyvin sitten. Varman tiedon asiasta tahdon. Erämaahan nyt kiirehdin ja löytäisinkö entisen isäntäni, niin enpä tänne takaisin käänny, vaan yhdessä siellä Kimmo, Kalervo ja Kullervo kalastelevat ja metsissä käyvät. Luulenpa vielä pilvisen taivaan kirkkaaksi käyvän ennenkuin iltaan kallistuu päivä. Se valkenee.
Siellä, vieroitettuina mailmasta, he asuvat ja Tyrjöseksi kutsuu Kalervo itsensä. Minä tiedän sen, koska olen tuvassansa maannut kaksi yötä. KIMMO. Kuinka tiedät hänen Kalervoksi? NYYRIKKI. Satuinpa, heidän huomaamatta kuulemaan kanssapuhettansa, josta tulin asian jäljille.
Mies, oletko tästä vangista vuoressa ennen kuullut? Oletko kuullut hänestä? KIMMO. Mitä tarkoitat? KULLERVO. En tiedä mitä tarkoitan. Mutta inhoittavan salamurhan kerran teit, niinkuin itse tunnustit. KIMMO. Kullervo! Annas kun kostan sen; paikalla tahdon sen kostaa. KIMMO. Murhaatko minun? KULLERVO. En, mutta suo, että kuristan sinun, likistän ryysyksi maahan. Olethan salamurhan tehnyt?
KULLERVO. Hän on tässä; Kimmo, minä Kullervo olen. KIMMO. Ammenna sitten, taivas, kirousta päällensä niin kosolta kuin ennen, koska rapaa sadoit, tahi niinkuin meri, koska se vettä vuosi: sumea on tämä tarina, mutta kaukaisimpia aikoja se kertoilee. KULLERVO. Sinä kiroilet? KIMMO. Sen te'en, mutta tuumailtuani enpä oikein tiedä, ketä ennen mun kiroilla pitäis, häntä vai itseäni.
KIMMO. Hellitä, ystäväni! Malta mitä teet, ja asiasta, jonka sulle ilmoitin, elä sanaakaan hiisku. Sinä kurjan tilani vielä kurjemmaksi tehdä tahdot. KULLERVO. En tahdo, ja tiedä, että salaisuutes minulla on kuin kätkettynä vuoren alle. Miksi kohtelen sinua näin? KIMMO. Tyynillä teillä aatukses käytä, että veres jähtyä sais.
KIMMO. Koska ottelu kiivain oli, niin väkisin itses emosi käsistä irti riistoit ja ryntäsit tappelijain sekaan, jossa kova vaara isääsi uhkailevan näkyi, mutta tuskin ehdit miekkain vinkunan ennenkuin kaaduit. KULLERVO.. Seisoinpa sillon lähellä Tuonen rantaa, mutta kiukkuinen kohtalo mun takaisin veti näitä päiviä näkemään. Tapahtuipa niin; mutta hävittäjää kohtaan koston vannonut olen.
KULLERVO. Kimmo, nyt keskellä kahta tulta seison; yksi riutuvana hämärtyneestä taivaanreunasta läikkyy, ja mieltäni kuluttaa sen ikävä kuume, toinen tässä mua sokeudella lyö, etten oikein tiedä kuinka mailma nyt seisoo. KIMMO. Mutta kenen murhasit? KULLERVO. Tyttären Pimentolasta. KIMMO. Nyt Hiien henki vallinnut on ja parastansa tehnyt.
Iloisesti nyt asuisimme Kalervolan avarassa pirtissä, joka keskellä peltoja lakealla kunnaalla seisoi, ja metsät, joissa murisit karhut ja kuhertelit terret, ympäröitsivät tämän tienoon. Hauskasti, Kimmo, siellä eläisimme. Voimallinen aika, lievitä sun kankaastas se verinen kude, joka kahdesta veljestä siihen revittiin!
Mutta Unnolle ei toki hyötyä työstäni oleman pidä, sillä orjana en hälle siivosti askartele, vaan ylpeästi tässä ympärillä käyskelen ja katselen muiden raatamista ja vaiti olen. Mutta tämä sappea tekee, polttaa vertani ja silmät päästäni puhkaista tahtoo. Juuri niin, Kimmo, mutta mitä hankkisi mies? Karkaisinko? Mutta merkityn orjan vangitsevat ja omistajansa käteen tavaran jälleen tuovat.
Päivän Sana
Muut Etsivät