Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Vesi virtasi, Matti piti säkkiä niin kauan veden alla, että rottien varmaankin nyt jo täytyi olla kuolleina. Miten ne potkivat ja vinkuvat ne raukat! ajatteli Matti. Oih! Sellaista inhoittavaa työtä. Mutta nyt minä narraan Maijaa, joka on niin käsittämättömän ovela!
*Tinto*. Meidän pitää pyytää rouva Strengiltä anteeksi. *Mogrebina*. Ja luvata, että emme koskaan enää tee niin. *Terzerola*. Minä luen, minä luen historiaa niin, että korvat surisevat. *Kanonada*. Ja minä luen valtameret niin, että nurkat vinkuvat. Minä sullon päähäni kaikki maanosat ja kansat, niin että osaan ne kuin vettä. *Nimismies*. Pitäkää sananne, rosvot ja mustalaistytöt! Tiedättekö mitä?
Puhuja kauaskaan ei ehtinyt, jo vastaan soi: »Suu kiinni, herra, nyt! Kysyä saanko sanasankariita, hän mist' on kansan mailta, manterilta tavannut, nähnyt kirjoista kuin tään, niin jalon, mielevän ja miehekkään. Sen kanssa viran puolest' olkaa kerta; kun luodit vinkuvat, kun sataa verta, ja sanokaa, kun näätte, tokko on mies Suomen innoton ja tolkuton!» Noin ukko rauhan, noin myös sodan ajan.
Soi parahdus pakkas-yössä. Taasen kaikk' on hiljaa, hiljaa. Kimmo katsoo kauhistuen. Jo tulevat Hiiden immet tuiman tunturin laelta, tulevat kuin tuisku-ilma, vinkuvat kuni vihuri, joka taholta, joka aholta, joka vuoren vinkalosta; käärivät hivuksihinsa miehen, jok' on murhan tehnyt, sylitellen, suukotellen, elon lämpimän imien, ottavat omaksi Hiiden, alle hangen hautoavat.
Tasan kello 9 Aurora aloittaa tulen 15 sentimetrin tykeistään; granaatit lentävät liian korkealla, vain kaksi osuu rakennukseen, linnoituksen valleilta jyrisevät tykit ja vinkuvat shrapnelliluodit, kaupungin puolelta taas ratisevat konekiväärit, tappaen kaksi tyttöä ja haavoittaen muutamia koululaisia.
Jo on aika vallan tärkeä, jo uhkaa katto pudota, jo vinkuvat tuliliekit hirmuisesti. Peitteesen käärii Klaus majurin, sulkee hänet syliinsä, lohdutetuin sydämin. Maria ja Anna ovat pelastetut, muuten olisi hän heidät löytänyt täältä. Niin hän arvelee. Kuorminensa kiiruhtaa hän ulos. Hänellä ei ole aikaa mitään majurilta kysyä nyt.
Ne kiljuvat ylhäällä; karjuvat alhaalla rannan kallioilla; huutavat, mylvivät merellä ja ulvovat susien tavoin vuorten vinkaloissa tai vinkuvat kivien koloissa. Salamat sähähtelevät pilkkomustalla taivaalla; koko ilma kajahtelee jyrinästä kaikkialla, kiihoittaen möyryävän meren raivostuneita, vaahtoharjaisia aaltoja yhä enemmän riehumaan.
Soi parahdus pakkas-yössä. Taasen kaikk' on hiljaa, hiljaa. Kimmo katsoo kauhistuen. Jo tulevat Hiiden immet tuiman tunturin laelta, tulevat kuin tuisku-ilma, vinkuvat kuni vihuri, joka taholta, joka aholta, joka vuoren vinkalosta; käärivät hivuksihinsa miehen, jok' on murhan tehnyt, sylitellen, suukotellen, elon lämpimän imien, ottavat omaksi Hiiden, alle hangen hautoavat.
Melu alkaa uudelleen, vihellykset, sadatukset, pilkkanauru vinkuvat viimana espadan ympärillä. Lopeta! Lopeta! Mutta espada ei liikahda, seisoo ja odottaa, vartoen merkkiä kuninkaalta, sillä ainoastaan hän voi muuttaa härkätaistelun ikuiset säännöt ja antaa käskyn kuoliniskun antamiseen. Kuningas epäröi, espada epäröi ja aikoo jo pistää miekkansa tuppeen.
Hengen suuruutta maailma ihailee; vaan oikeata suuruutta se vapisee. Hengen taistelusta paljon puhutaan vaan oikeassa taistelussa henkien taistelussa maailma hukkuu, palo ei ole vielä oikein alkanutkaan ja kuitenkin ne sielut joissa on pieni kipinä syttynyt, vinkuvat säikähdyksestä. Sytytä koko syttyvä aine, tuo löyhä, tulta kestävä röykkiö, niin on tulipalo valmis.
Päivän Sana
Muut Etsivät