United States or Bosnia and Herzegovina ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kullervo, Kalervon poika, tarpaisi olan takoa, pani miehuuen nojassa: ve'en velliksi seotti, tarpoi nuotan tappuroiksi, kalat liivaksi litsotti. Sai Kalervo katsomahan. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Ei sinusta tarpojaksi! Tarvoit nuotan tappuroiksi, ruumeniksi pullot rouhit, selykset paloin paloitit! Lähe viemähän vetoja, maarahoja maksamahan! Lienet matkassa parempi, taipalella taitavampi."
Käkipä kuritti niitä, Emokertun poissa ollen, Ulos syyteli pesästä Tuo sama jumalten lintu, Jonk' on suussa kaunis kaiku! Kuoli kerttujen viserrys, Mut käki yleni, kasvoi, Salot sen sanoja kertoi. Kertun ja käen tarina On elämä ihmistenkin. Sinäkö minua moitit, Ett' olen kaatanut Kalervon?
Untamo ja Kalervo veljekset, eri heimokuntain edustajat, elävät alituisessa riidassa; vihdoin Untamo kaataa Kalervon ja tappaa hänen sukunsa; mutta eloon jääpi vaimo, joka orjuudessa synnyttää Kullervon, Kalervon pojan.
Kullervo, Kalervon poika, katselevi veitsyttänsä, itse päätyi itkemähän. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Yks' oli veitsi veikkoutta, yksi rauta rakkautta, isän saamoa eloa, vanhemman varustamata; senki katkaisin kivehen, karahutin kalliohon, leipähän pahan emännän, pahan vaimon paistamahan! "Millä nyt maksan naisen naurun, naisen naurun, piian pilkan, akan ilkeän evähät, pahan porton paistannaiset?"
Tahtoisin tapiohongan Pitkän, jolla piirustaisin Tuonne taivahan laelle, Ukon ylhäisen etehen Maallisen olon matalan, Orjuutemme, kurjuutemme: Sitä kun näkisi Ukko, Kummastuisi, kauhistuisi, Avuksi alas tulisi, Miekalla tuliterällä Veljen tappajan tapaisi, Jyrinällä jyskyvällä Lopettaisi veljen sorron, Orjan päästäisi vapaaksi. ILMARI. Tuon pojan povesta kuulet, Untamo, Kalervon äänen.
Sepä Ilmarin emäntä käski muorin lypsämähän: "Käypä, muori, lypsämähän, raavahat rakentamahan! Enpä itse ennättäisi taikinan alustehelta." Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: "Ainapa hyvät emännät, taitavat taloiset vaimot itse ennen lehmät lypsi, itse raavahat rakenti." Siitä Ilmarin emäntä sai itse savupanolle, tuosta lypsylle tulevi.
Tyrjösen tytär hän oli, sinä hohko; Tyrjösen eli Kalervon, sillä onpa äsken saatu tieto siitä että hän, joka itsensä Tyrjöseksi kutsuu, on Kalervo, Untamoisen veli. Hänen tyttärensä aholta näit. 2:N PAIMEN. Ehkä maltat toki asian väärin. 1:N PAIMEN. Kinan tahdot sinä taasen välillemme nostaa, näen minä. Hän oli Kalervon tytär eikä kenkään muu.
Kullervo, Kalervon poika, hevoista piättelevi, suutansa sovittelevi, sanojansa säätelevi: "Tule korjahan, korea, maan valio, matkoihini!" Neiti vastahan sanovi, kautokenkä kalkuttavi: "Tuoni sulle korjahasi, Manalainen matkoihisi!" Kullervo, Kalervon poika, sinisukka äijön lapsi, iski virkkua vitsalla, helähytti helmivyöllä. Virkku juoksi, matka joutui, reki vieri, tie lyheni.
Kullero, Kalervon poika, sinisukka äijön lapsi, hivus keltainen, korea, kengän kauto kaunokainen, itse läksi astumahan luota seppo Ilmarisen, ennenkuin isäntä saisi naisen kuolon korvihinsa, painuisi pahoille mielin, tapahtuisi tappelohon.
Kullervo, Kalervon poika, hänpä varsin vastaeli: "Kun lie kuollut, kuolkahansa! On meillä kotona ruuna, millä maahan vietäkähän, kalmahan katettakahan!" Soitti suolla mennessänsä, patakoitteli palolla. Vieri viestinen jälestä, sai sanoma korvihinsa: "Jo veli kotona kuoli, vaipui lapsi vanhempasi. Käypäs tuota katsomahan, kuten kuollut hauatahan!"