United States or Poland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nuo vaikk' on vihamiehet toisillensa, He kättä paiskaten mua kiduttaa, Touhuineen toinen, toinen voihkeinensa. Kun touhut vain mun sinust' erottaa. Päivälle kehun, että sinä loistat Sen mieliksi, kun taivas pilveen käy, Ja yölle tummakalle, että poistat Yön pimeyden, kun tähtiä ei näy. Mut päivä päivält' enentyy vain suru, Ja yöstä yöhön kasvaa tuskan puru.
Syötiin koko kesä haukia sekä keitettynä että paistettuna, niin kauan kuin olin kotona. Kun lähdin lohikoskelleni saivat syödä silakoitaan... Mutta ehkä tätä kehumista nyt jo on kerrakseen. Kehun toiste lohillani, sekä saaduilla että saamattomilla. ENSIMM
Mut kauneutes käyttö kehun saa, Jos vastata sa voit: »tuo nuori veri Mun elämäni aarteen tallettaa». Se sinun nuoruutesi hehkun peri. Näin nuorrut yhä, vaikka vanhenet, Veres on lämmin, vaikka kylmenet. Sa katso peiliis, muodollesi väitä, Nyt uuden luomiseen sa kypsä liet. Jos nyt et uusi piirteitäsi näitä, Niin petät mailman, äidilt' onnen viet.
Jos ken huippuun nousee, Niin varmaan sortuu, tai on tie niin liukas, Ett' aina pelkää sortua. Ja sota: Ilmeistä vaivaa, vaaran etsimistä Vain maineen vuoks; jok' etsimiseen kuolee, Ja muistokseen saa yhtä usein pilkan Kuin kehun urhotöistäs; usein vielä Saa pahan palkakseen, kun hyvää teki, Ja mikä pahempi on potkustakin Saa kumartaa. Tää taru, pojat, kerran Minusta kerrotahan.
Vihannut en sua koskaan; miehuuttasi Vain kadehdin, kun näin sun taistelevan. ENOBARBUS. En teitä koskaan juuri rakastanut, Mut kehuin teitä silloin, kun sen kehun Olitte kymmenesti ansainnut. POMPEJUS. Suoruutes säilytä; sua kaunistaa se. Nyt laivalleni kutsun teidät kaikki; Suvaitkaa! CAESAR, ANTONIUS ja LEPIDUS. Tietä näyttäkää. POMPEJUS. No, tulkaa.
Olen tässä kehuskellut kaloilla, joita olen saanut silloin, kun mieleni on niitä erikoisen kiihkeästi halunnut. Kehun nyt vaihteeksi niillä, joita olen saanut silloin, kun en ole niitä lainkaan halunnut.
OTHELLO. Käy sisään sitten, että saan ma haastaa; Tai miekatta kun olen, päälles karkaan. No, mitä tahdot? OTHELLO. Näät sä, mull' on miekka! Soturin kupehell' ei ole koskaan Parempaa nähty. Muistan päivän, jolloin Käs'varsi pieni tää ja tämä miekka Sata kertaa suuremmatkin esteet voitti Kuin tuo sun vastukses. Vaan turhaa kehun! Ken kohtalonsa määrää? Nyt ei niin.
Menettää kaiken arvon kehun sana, Jos kehuttu on itse kehujana, Mut vihamies jos vasten mieltään kiittää, Niin saamme kirkkaan ikimaineen niittää. AGAMEMNON. Aeneas nimennekö, Troian mies? AENEAS. Niin, Kreikan mies. AGAMEMNON. Mik' asianne? AENEAS. Anteeks, Se Agamemnonin on korvaa varten. AGAMEMNON. Hän Troiasta ei mitään salaa kuule.
"Kunniani ja rehellisyyden tähden täytyy minun tosin tunnustaa, etten minä tätä voitonmerkkiä ole itse saavuttanut miekan terällä; vaan sitä kunniaa toki kehun omakseni, että minä sen korjasin talteen sillä neuvokkaisuudella, joka on harvalle miehelle suotu, silloin kun tulisoihdut liehuu ja miekat kalisee. Minä sen korjasin talteen, korkeasukuinen herra, ja tässä se nyt on".
Ja niinkuin pojat aina kehuvat toisilleen saaliitaan, kuinka pieniä tahansa, niin kehun siis tässä minäkin taas edellisen lisäksi seuraavilla saavutuksillani, jotka ovat antaneet turhamaisuudelleni erikoista tyydytystä.