United States or Romania ? Vote for the TOP Country of the Week !
CLEOPATRA. Peruuta, niin maakunnan olet herra Ja onnes kukkuloilla. Hyvänäsi Saat iskut pitää, vimmaan kun mun saatoit; Ja mitä muuta kohtuullista vaadit, Sen lupaan täyttää. AIRUT. Nainut on hän. CLEOPATRA. Konna, Elänyt olet liiaksi! AIRUT. Ma karkaan. Mit', armo, aiotte? Syy mun ei ole. CHARMIANA. Mieltänne, kuningatar, malttakaa; Mies syytön on. CLEOPATRA. Ei syyttömyyskään ukonnuolta vältä.
Kunpa hän ei vain keksisi, kun kedon poikki ma karkaan muurien luota, ei mua vainoten saavuttais jalan tuomana nopsan! Silloin kuoleman impiä en ikiviepiä välttäis, 565 sill' ei ihminen ainoakaan vedä vertoja hälle. Entä jos ottelemaan kera käynkin muurien alla!
Olla täytyi siis niin kun olin pantu. Vaan mietteet poispääsemisestä kun kerran olivat mieleen johtuneet, niin jatkuivat edelleen. Ja illan tullen tulin siihen päätökseen, että huomenna karkaan. Aamusella ennenkuin työlle menevät kätkeyn olkilatoon. Sitten kun ovat menneet, lähden kävelyyn, menen vaikka minne asti. Joku hyvä ihminen ottaisi pojakseen.
Mitä riehun ma? Kuu on multa yli moskean koskematon. Suleima, armahin kulta, tänä yönä nyt toisen on! Ovi tavernin sisään paiskaa! pyhä-temppeli aukeaa: Hei, moskea kuuta raiskaa, ja kumoon ne kellahtaa! On jänteessä ilkkuni jousi, se lempesi ampuu pois! jos hymyyt, jos kyyneles nousi ... koko mailman se ampua vois! Joka vartia-koiralle selkään! joka miestä mä karkaan päin!
Se katosi, en elää voi Vaan hautahani karkaan. Sovinto. Kuuhut katsoo iltasella Korven kolkkaan synkeään, Siellä karhun kupehella Makaa miesi verissään. Nojaa päänsä rikkinäinen Karhun paksuun kämmeneen, Karhu raukk' on tyytyväinen, Veitsi on käynyt sydämeen. Miehen silmät vaipuneina, Jäsenensä hervonneet, Puol' on päätä sirpaleina, Veret hankeen juossehet.
KUNINGAS RICHARD. Alas astumme ja häntä syleilemme, Niin totta oikea kuin asiasi, Niin onni taistoss' olkoon seuranasi! Hyvästi, vereni! Jos tänään pois Sa vuodat, itken, mut en kostaa vois. BOLINGBROKE. Jaloa silmää älköön itku halpa Häväiskö, jos mun kaataa Mowbrayn kalpa. Niin varmasti kuin haukka lintu-parkaan, Ma taistelussa Mowbrayn päälle karkaan.
Vaihdosss! huudetaan, mutta minä en tottele, minä en tahdo päästää häntä, minä karkaan omineni ohitse. Lattia läikkyy jalkaini alla, seinät huojuvat kaatuakseen ja lamput heiluvat kuin kirkonkellot.
Karkaan paitasillani vuoteesta, kirkaisen, heittäyn suin päin avautuvaan syliin ja puristaun siihen pehmeätä rintaa vasten ja tunnen poskessani silkkiä pehmoisesta, korkeasta povesta. Tempaan esille hänen kultakellonsa, joka on aivan erikoisen pieni ja soma, jonka naputus tuskin kuuluu, saan itse avata sen ja katsoa sen sisään, sen ihmeelliseen sykkivään elämään.
He ajavat minua takaa ja kiusaavat minua, minne vaan menen. Ja äitini on ensimmäinen jälkiäni seuraamaan ja on uhannut minua pahasti jos minä karkaan. Mihinkä minun on kääntyminen, mitä minun on tekeminen?" "Rohkeutta vaan", sanoi Liv; "olen miettinyt tätä ja tiedän paikan, jossa voisit saada työtä ja mistä eivät niinkään pian sinua löydä". "Mitä tarkoitat?" sanoi Aslak, katsellen häntä.
OTHELLO. Käy sisään sitten, että saan ma haastaa; Tai miekatta kun olen, päälles karkaan. No, mitä tahdot? OTHELLO. Näät sä, mull' on miekka! Soturin kupehell' ei ole koskaan Parempaa nähty. Muistan päivän, jolloin Käs'varsi pieni tää ja tämä miekka Sata kertaa suuremmatkin esteet voitti Kuin tuo sun vastukses. Vaan turhaa kehun! Ken kohtalonsa määrää? Nyt ei niin.