United States or Svalbard and Jan Mayen ? Vote for the TOP Country of the Week !
Arbakes ei vastannut Glaukuksen intoiseen huomautukseen, mutta hetken vaijettuaan hän virkkoi lempeällä ja alakuloisella äänellä: »Olette kuitenkin kaikitenkin oikeassa nauttiessanne niinkauan kuin aika teille hymyilee; pian ruusu kuihtuu, pian sen tuoksu haihtuu.
Nydia huokasi ja jatkoi sitten hetken vaijettuaan vastaamatta toisen huomautukseen: »Olet hiljan palannut?» »Kuusi päivää olen ollut Pompeijissa.» »Ja voit hyvin? Ah, tarvinneeko sitä kysyäkään sillä voiko kukaan, joka saa katsella kaikkien niin ihanaksi kertomaa maata voiko kukaan sellainen pahoin voida?» »Hyvin jaksan. Entä sinä, Nydia kuinka oletkaan kasvanut?
Hän tuli, tuo onnettomuuden ja salaperäisyyden lapsi kuin lintu, joka hetken räpyttelee siipiään huoneessamme; me näemme sen lentelevän sinne tänne, me emme tiedä, mistä se tulee ja mihinkä se jälleen lentonsa suuntaa. Nydia huokasi ja virkkoi sitten hetken vaijettuaan ja vastaamatta hänen huomautukseensa: »Mutta enkö pane liian paljo ruusuja seppeleeseen, Glaukus?
Hetken vaijettuaan tuo hopeahelähteinen laulu paisui yhä kiihkeämmäksi: Elo lyhkänen riemun on vuoksi vain, Sen hetkiä säästä mä en. Mä nuoruuden maljan juodani sain, Ja lempi on helmenä sen. Nyt lähestyi kolmas joukko täytetyin maljoin, jotka he uhrina panivat tuolle merkilliselle alttarille, ja nyt kajahti usein vaihtuva soitto hitaana ja juhlallisena:
»Sinä kysyt minulta», Arbakes jatkoi hetken vaijettuaan ikäänkuin syviin mietteisiin vaipuneena, »sinä kysyt minulta tai ainakin haluat saada selville syvimmät salaisuudet, jotka ihmisjärki voi tajuta; sinä tahdot, että minä ratkaisen sinulle elämän arvotukset.
»Pimeässä olemme aina taikauskoisia», Nydia vastasi. »Sanohan», hän lisäsi hetken vaijettuaan, »sanohan, oi Glaukus, ovatko kaikki kauniit toistensa näköisiä! Sanovat sinua kauniiksi ja Ionea myöskin. Ovatko teidän purteenne siis samanlaiset? En käsitä sitä oikein, mutta kaipa niin on laita.»
Jos vaan tapaan vilppiä, niin en välitä yhtään, jos onkin juhla. Kyllä toimitan, vastasi kylänvanhin nöyrästi. Kylänvanhin oli lähtemäisillään, mutta vouti palautti hänet. Hän tahtoi hänelle jotakin vielä sanoa, mutta ei vaan saa sitä sanotuksi, kun ei oikein käsitä, kuinka sen ilmoittaisi. Vähän aikaa nolona vaijettuaan, sanoi hän viimein;
Hänen äänessään oli häive ylenkatsetta, hän kääntyi Glaukuksesta ja hetken vaijettuaan hän sanoi Ionelle: »Ihana Ione, minulla ei ole ollut onnea tavata sinua niinä parina kertana, jotka viimeksi olen vestibulumissasi ollut.» »Rauhaisa meri on niin usein houkutellut minut kotoa», Ione vastasi hieman hämillään.