Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Tyttörukka ei voinut vielä muutamaa päivää sitten aavistaa, että hänen sokeutensa oli hänen suojelijansa ja varmempi johdattaja kuin terävimmätkään silmät. Mutta jouduttuaan Glaukuksen turviin, oli hän tämän määräyksestä saanut orjan alinomaiseksi seuralaisekseen. Mutta Nydia ei tarvinnut lainkaan hänen opastustaan osatakseen Isiksen tuttuun temppeliin.
»Taikuuteen? kuka siihen ei uskoisi?» Nydia kysyi. »Etkö sinä usko?» »Ah!» Nydia huudahti kauhistuen ja vaistomaisesti hän näppäsi jonkun soinnun lyyrastaan. Sen ääni sointui hyvin veden tyyneen väreilyyn ja hetken aurinkoiseen hiljaisuuteen. »Soitapa meille jotakin, rakas Nydia», Glaukus sanoi. »Soita ja laula meille joku vanha tessalialainen laulusi.
Nydia jäi puutarhan portille, jonka kautta sittemmin sinut kannoimme ulos. Me menimme sisään ja aijoimme juuri tunkeutua tuohon salaperäiseen ja kamottavaan taloon, kun kuulimme sinun huutosi toisaalta. Lopun tiedät.» Ione punastui vahvasti.
Kantajat lähtivät liikkeelle, ja sillä tavalla onneton Ione vietiin itkevien orjattarien parista pois. Mitä Nydialle tapahtuu Arbakeen talossa. Egyptiläinen säälii Glaukusta. Sääli on syylliselle usein sangen epämieluista. Muistettaneen vielä, että Nydia oli Arbakeen kehotuksesta seurannut egyptiläistä tämän kotiin.
Olen kuullut hänen olevan Napolista kotoisin ja kauniin.» »Kaunis! Hänen ihanuutensa häikäisee päivän! Napolista! Ei, hän on kreikatar! Vain Kreikka voi sellaisia muotoja synnyttää. Nydia, minä rakastan häntä!» »Niin arvelinkin», Nydia vastasi rauhallisena. »Minä rakastan, ja sinun pitää se hänelle kertoa. Aijon lähettää sinut hänen luokseen.
Olen kuin vieras, joka on yksin jäänyt juhlaan valot ovat sammuneet, kukat kuihtuneet. Ah, Ione, jospa aavistaisit, kuinka sinua rakastan!» Näistä lemmenhaaveiluista Glaukuksen herätti Nydia. Hän tuli kevein, mutta varovin askelin pitkin tablinumin marmorilattiaa. Hän kulki oviholveikon kautta ja pysähtyi kukkien luo, jotka reunustivat puutarhaa.
Sinua, Glaukus, kuunnellessani hurjimmatkin ajatukseni rauhottuvat ja tasaantuvat ja herkkä ilomieli valtaa minut. Ole aina minun neuvojanani, auttajanani!» »Hyvä sydämesi on paras ohjaajasi, Nydia, kun olet oppinut tunteesi kahlehtimaan.» »Ah! Sitä en koskaan opi», Nydia huokasi kyyneliään kuivaten. »
Nydia epäröi hetken, ja sitten hän seurasi äänetönnä egyptiläistä. »Minun täytyy ottaa huostaani tuo tyttö», tämä itsekseen tuumi. »Hän ei saa kenellekään hiiskua lemmenjuomasta. Ja turhamainen Julia kyllä varoo paljastamasta itseään.» Vanhanajan hautajaiset. Arbakeen näin puuhatessa asuivat suru ja kuolema Ionen talossa.
»Mitä, Nydia?» Julia virkkoi arasti, »luuletko todellakin, että vaara on tarjolla? Tuollaiset vanhat akat taikapeileineen, vipajavine seuloineen, kuunpaisteessa poimittuine yrtteineen ovat käsittääkseni suuria veijareita, jotka eivät ole mitään muuta hyvää oppineet kuin varsinaisen ammattinsa, ja lemmen juomansakin he valmistavat kedon yksinkertaisista kukkasista. Miksi pelkäisin?»
»Ja sinä tahdot auttaa minua?» »Tahdon.» »Tule sisään, kun olet kukat poiminut, minä annan sinulle maljakon, josta puhuin. Hae minut Ledan huoneesta! Ethän ole enää suruissasi, kultaseni? »Glaukus, olen orja. Saako suru ja ilo minua liikuttaa?» »Sanotko niin! Ei, Nydia, ole vapaa! Vapautan sinut. Nauti siitä niinkuin tahdot ja anna anteeksi minulle, että halusin sinulta palvelusta.»
Päivän Sana
Muut Etsivät