Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. lokakuuta 2025
He istahtivat, ja iloisena saadessaan olla yksin Nydia kiiruhti puutarhan äärimäiseen kolkkaan.
Eivätkö toiset orjat ole kertoneet, onko hän kaunis. Rupattelevat orjattaret eivät jätä emäntiään kehumatta.» »He sanovat, että hän on kaunis.» »Hm! sanovatko he myöskin, että hän on solakka?» »Sanovat.» »Niin minäkin olen. Musta tukka?» »Niin olen kuullut.» »Niin minullakin on. Ja käykö Glaukus usein hänen luonaan?» »Joka päivä», Nydia vastasi vaivoin salaten huokauksensa.
Muista, että olen ollut sinun suosijoitasi.» »Täytän tahtosi», Nydia vastasi. Ja Diomedes hoputti jälleen kärsimättömänä tytärtään; Julian täytyi totella, vaikka hän olisi erästä asiaa mielellään Nydialta kysynyt. Siirtykäämme nyt Ionen luo. Aika, joka oli kulunut Glaukuksen ensimäisestä käynnistä toiseen, ei ollut Ionesta ollut oikein miellyttävä; hänen veljensä oli käynyt hänen luonaan.
Pimeässä Julia ei huomannut toverinsa kiihtymystä; hän leperteli iloisena yhtä ja toista lemmenjuomansa ennustetusta tehosta ja lähestyvästä riemuvoitostaan, ja siirtyi tuon tuostakin kuvailemaan sitä kauhun näyttämöä, jonka hän oli jättänyt kertoi Arbakeen rauhallisista eleistä ja hänen mahtavasta vaikutusvallastaan tuohon hirmuiseen tietäjä-akkaan. Nydia ehti sillaikaa tointua.
Hän oli vankina, mutta Nydia tunsi hänen salaisen vankikomeronsa. Jospa hän vain pääsisi vapaaksi ja saisi puhutella pretoria, hän voisi ehkä tuoda vapahduksen atenalaiselle.
»Haluan tuon orvokkikimpun, kaunis Nydia», Glaukus sanoi työntyen joukon läpi ja pudotti kourallisen pikkurahaa koriin. »
»Velho ei mielellään näe luonaan useita vieraita yhtaikaa», hän sanoi. »Jätä Nydia tähän siksi, kunnes palaamme; ei hänestä kuitenkaan ole meille mitään apua; ja sinulla on kylliksi suojaa kauneudessasi kauneudessasi ja arvossasi. Niin, Julia, tunnen nimesi ja asemasi. Tule, luota minuun, nuorempain najadien ihana kilpailija!»
»En», Nydia virkkoi, itsekin kauhistuen ja huolissaan omasta turvallisuudestaan. »Sinut pelastaakseni minun täytyy mennä. Olkoon toivo toverinasi hyvästi!» Näin sanoen hän liukui pois ovelta ja ojennetuin käsin haparoiden pitkin pylväitten kylkiä hän saapui hallin päähän ja joutui käytävään, joka vei ylös.
Hän valitteli yhä, että niin suurenmoinen näky menee häneltä hukkaan ja syytti Arbakesta siitä, että juuri hänet oli valittu vanginvartijaksi, ja ennenkuin hän oli mietintönsä lopettanut, tuli Nydia tajuihinsa ja huokasi raskaasti. »Sinä huokaat, pikku sokea, varmaankin minun kovaa kohtaloani. Se hieman lohduttaa.
Seppeliks ruusuja solmikaa! Ne muistoja menneitä tarinoi, Kotitienoon kuiskehet mullen soi, Kun ruusut pöytäni purppuroi. Nydia tapaa Julian. Pakanallisen sisaren ja kääntyneen veljen välinen keskustelu Erään atenalaisen huomioita kristinuskosta. »Kuinka onnellinen Ione onkaan! Ihanaa on saada olla aina Glaukuksen rinnalla, kuulla hänen ääntään. Ja hän voi nähdäkin hänet!»
Päivän Sana
Muut Etsivät