Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Lopen uupuneena Ione nukahti Glaukuksen rinnoille, ja Nydia makasi hänen jaloissaan. Tomua ja tuhkaa satoi yhä aalloille, ja laivan kansikin peittyi. Tämä valkoinen sade kulki tuulen kannattamana kaukaisille rannoille saakka. Ihmetellen katseli sitä musta afrikalainen, ja kuuluu se huomatun Syyrian ja Egyptinkin antiikkisilla rannoilla asti. Seuraavana aamuna. Nydian loppu.
Jokainen Pompeijissa tietää, että Ionella on veli, joka nuorena ja rikkaana, on ollut meidän kesken sanottu kyllin hullu ruvetakseen Isiksen papiksi.» »Isiksen papiksi! Oi, jumalat! Hänen nimensä?» »Apekides.» »Nyt ymmärrän kaikki», Nydia mutisi. »Veli ja sisar uhrataan siis molemmat! Apekides, sen nimenhän minä kuulin siellä ah!
Vaijeten Nydia otti Glaukuksen kädestä rikkaasti jalokivin koreillun maljakon, jossa kukkien väriloisto ja tuoksu keskenään kilpailivat; kyyneletönnä hän kuunteli hänen jäähyväissanojaan. Kun tämä oli vaijennut, epäröi hän hetken hän tuskin uskalsi vastata hänelle hän tarttui toisen käteen painoi sen huulilleen veti hunnun kasvoilleen ja riensi nopeasti pois.
Hän on kuten mekin muukalainen, hänen isiensä tuhka on hehkuvamman taivaan alla, mutta hän ei ole yhtä onnellinen kuin me, hän on sokea ja orja. Nydia parka! Koetan niin paljon kuin mahdollista lieventää Luonnon ja Kohtalon julmuutta pyytämällä lupaa saada hänet sinun turviisi. Hän on ystävällinen, reipas ja älykäs. Hän on harjaantunut soittoon ja lauluun, ja kukkia hän hoitaa kuin itse Kloris.
»Mies», Nydia sanoi nousten, »tahdotko päästä vapaaksi? Tänään vielä se on omassa vallassasi. Huomenna on se myöhäistä. Vapautta ei ole koskaan helpommalla ostettu. Voit helposti kenenkään huomaamatta jättää talon, ja tuskin olet puoltakaan tuntia poissa. Ja tuollaisesta pikkutoimesta kieltäytyisit, vaikka vapautesi saisit palkinnoksi!» Sosia oli poissa suunniltaan.
Oi, mikä onni!» Nydia saneli miltei itsekseen. »Saat, lapsi kulta, saat. Ja raskain työsi tästä lähtien on laulaa kreikkalaisia lauluja Pompeijin ihanimmalle naiselle.» Tyttö hypähti, hänen äsken niin iloiset piirteensä synkkenivät, hän huokasi syvään ja tarttuen pelastajansa käteen hän virkkoi: »Minä arvelin pääseväni kanssasi sinun taloosi.» »Niin käykin nyt. Tule, me hukkaamme aikaa!»
»Niin, lapseni, olen ollut Pompeijissa jo viisi päivää. Puutarhani kaipaa kuten ennenkin hoitoasi. Toivon, että käyt sitä huomenna katsomassa. Ja muista, että seppeleitä minun talossani sitovat vain kauniin Nydian kädet.» Nydia hymyili tyytyväisenä, mutta ei vastannut, ja Glaukus erkani joukosta hilpeänä ja huoletonna, kiinnitettyään sitä ennen rintaansa valikoimansa orvokit.
»Joka päivä, todellako! Miellyttääkö Ione häntä?» »Tottapa, koska heidät piakkoin vihitään.» »Vihitään!» Julia huudahti kalveten väärästä poskipunastaan huolimatta ja nousten rajusti tuoliltaan. Nydia ei huomannut kuitenkaan tämän mielenliikutuksen syitä.
Mutta minun, Nydia kulta, ovat harmaat, ja loistavat vain kun Ione niihin katsahtaa. Ionen posket .» »En käsitä sanaakaan kuvauksestasi», Nydia keskeytti. »Minä ymmärrän vain, ettette muistuta toisianne, ja se ilahuttaa minua.» »Miksi niin, Nydia»? Ione kysyi.
»Mitä! haa! Nydia; lamppu on poissa. Ah, petturi, ja sinäkin olet tiessäsi, mutta kyllä saan sinut vielä kiinni saat vielä tämän maksaa!» Orja syöksähti ovelle; se oli ulkopuolelta teljetty; hän oli vuorostaan nyt vanki. Mitä tehdä?
Päivän Sana
Muut Etsivät