Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Polluks avita, ellet nyt hyvästi läksytä tuota vasikkaa, niin et tätä musiikkia saa kauaa kuulla.» »Tyttö on väsynyt», Stratonike virkkoi puhuen Kalenukselle. »Ensi kerralla hän kyllä tottelee teitä paremmin.» »Teitä! teitä! kuka täällä on?» Nydia huudahti tarkastaen huonetta niin tuskaisin ja jännittynein elein, että Kalenus hätkähti sitä katsetta.
Ja kuka muu tietää, että minulla sellaisia onkaan?» »Hyvä on. Tuon sinulle papyruslehden.» »Ei, ei papyrusta tuo vahataulu ja stilus!» Nydia oli, kuten lukija lienee huomannut, sivistyneestä kodista. Hänen vanhempansa olivat tehneet kaikkensa valistaakseen häntä hänen onnettomuudessaan, ja hänen nopea käsityskykynsä oli kaikki helposti oppinut.
Sitten hän katsahti Glaukukseen ja katseesta tämä luki sen kiitoksen, mitä hän ei mielinyt lausua. »Tulepa tänne, Nydiani», hän virkkoi sitten hellästi tessalittarelle. »Enkö ole sinulle sanonut, että sinä olet minun sisareni ja ystäväni? Sinä olet ollut minulle enemmänkin suojelijani ja pelastajani!» »Ei kannata puhua», Nydia vastasi välinpitämättömästi liikahtamatta paikaltaan. »Ah!
»Kiitän», kysyjä virkkoi kärsivällisesti, ja herättyään unelmistaan orja huomasi edessään sokean kukkaistytön. Onnettomuus herättää aina toisen onnettoman sääliä. Pompeijilaisen kaunottaren pukuhuone. Julia ja Nydia keskustelevat tärkeistä asioista. Komea Julia istui huoneessaan orjiensa ympäröimänä.
Nydia huokasi ja jatkoi sitten hetken vaijettuaan vastaamatta toisen huomautukseen: »Olet hiljan palannut?» »Kuusi päivää olen ollut Pompeijissa.» »Ja voit hyvin? Ah, tarvinneeko sitä kysyäkään sillä voiko kukaan, joka saa katsella kaikkien niin ihanaksi kertomaa maata voiko kukaan sellainen pahoin voida?» »Hyvin jaksan. Entä sinä, Nydia kuinka oletkaan kasvanut?
Hän kumartui suutelemaan Nydia. »Sinä olet kiitollinen ja syystä; kuinka saankaan punastua tunnustaessani, että Glaukus on kiitoksesi arvoinen! Mene, Nydiani vie itse tämä kirje, mutta tule takaisin pian. Ellen ole kotona palatessasi ja tänä iltana voi niin käydä löydät huoneesi aivan minun huoneeni vierestä. Nydia, minulla ei ole sisarta, tahdotko sinä olla?»
»Tuollaisin silmin hän varmasti näkee», hän mutisi. »Kuka täällä on? Sanokaa, taivaan nimessä. Ah, olisittepa te yhtä sokeat kuin minä, ette olisi niin julmat», hän sanoi ja ratkesi itkuun. »Vie hänet pois», virkkoi Burbo kärsimättömänä. »Vihaan tuollaista ruikutusta.» »Tule!» Stratonike sanoi tarttuen tyttöä olkapäähän. Nydia ojentihe elein, joille päättäväisyys antoi arvokkuutta.
»En voi vielä sanoa», sokea tyttö vastasi. »En ole tuntenut häntä vielä kyllin kauan voidakseni löytää hänelle sopivaa vertauskohtaa.» »Minä sanon sen sinulle», Glaukus virkkoi innoissaan. »Hän on kuin aurinko, joka lämmittää kuin aalto, joka virkistää.» »Aurinko polttaa joskus ja aaltoon toisinaan hukkuu», Nydia vastasi. »Ota nämä ruusut», Glaukus sanoi, »niiden tuoksusta sinä tunnet Ionen.»
Ja kun Glaukus viattomana sulki Nydian syliinsä pitäen häntä vielä täysilapsena, kun hän suuteli hänen pehmeitä poskiaan, kun hän kietoi kätensä hänen värähtelevän vartalonsa ympärille, tunsi Nydia äkkiä, että se tunne, jota hän niin kauan ja viattomana oli vaalinut, oli rakkautta.
»Etkö pelkää seuralaistasi?» »Mitä? Arbakestako? Diana auttakoon, en ole koskaan nähnyt kohteliaampaa miestä kuin tuo poppamies on. Ja ellei hän olisi niin musta, niin hän olisi miltei kaunis.» Vaikka Nydia olikin sokea, oli hän silti tarkkanäköinen kyllin huomaamaan, ettei Julian kaltainen luonne antanut Arbakeen kohteliaisuuksien itseään pelottaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät