Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
»Lapseni», Nydia sanoi hieman viileämmin kuin ennen, »sinä puhut lämpimästi Glaukus on siis sinun mielestäsi rakastettava?» »Ylevä Ione! Glaukus on minulle ollut mitä onni ja jumalatkaan eivät ole olleet ystävä!» Se arvokas surumielisyys, joka ilmeni näissä yksinkertaisissa sanoissa, liikutti kaunista Ionea.
Hänen päänsä painui poikansa rintaa vasten hänen kätensä herpoutuivat. Olintus tarttui hänen käteensä valtimo ei enää lyönyt! Vanhuksen viimeiset sanat olivat totta. Kuolema oli ollut ystävällisempi! Sillävälin Glaukus ja Nydia kulkivat kiireisesti hengenvaarallisilla kaduilla. Atenalainen oli kuullut pelastajaltaan, että Ione oli Arbakeen talossa.
»Ah, niin onnellinen!» orjatar huokasi. »Ah! Mitä voin tehdä hyväksesi?» Nydia kysyi kätensä ristiten. »Kuule», Glaukus virkkoi, »ja niin nuori kuin oletkin, tulee sinusta minun uskottuni. Oletko koskaan kuullut Ionen nimeä?» Sokea tyttö hengähti syvään ja kalveten vaaleaksi kuin joku peristylen pylväistä hän vastasi ponnistellen ja hetken vaitiolon perästä. »Olen!
Taikuudestakin se voi puhua kuten tahdot, mutta rakkautta siinä pitää myöskin olla.» »Rakkautta!» Nydia toisti avaten suuret, ihmeelliset silmänsä, joita ei kukaan voinut katsella tuntematta pahoinvointia ja samalla sääliä. Niiden ilmeeseen ei voinut koskaan tottua. Näytti kummalliselta, etteivät niiden mustat terät erottaneet valoa.
Mitä olisikaan Nydia antanut saadakseen hetkeksikin näkönsä kirkkaaksi voidakseen tarkata toivonsa ensimäistä täyttymistä huomatakseen kuvittelemansa rakkauden ensimäiset ulkonaiset merkit saadakseen vieläkin hartaammin kuin persialaiset tervehtiä sitä nousevaa aurinkoa, jonka hänen herkkäuskoinen sydämensä uskoi voivan hänen pimeää yötään valaista!
»Se on aina ollut kuuluisa noidistaan», Nydia vastasi vaatimattomasti. »Tunnetko sinä, sokea tessalitar, yhtään lemmenjuomaa?» »Minä?» kukkastyttö vastasi punastuen. »Minä! Kuinka minä? En, ihan varmaan en.» »Sitä pahempi sinulle! Olisin antanut sinulle niin paljon rahaa, että olisit voinut ostaa itsesi vapaaksi, jos olisit ollut tässä asiassa viisaampi.»
»Ah!» Nydia virkkoi, »jospa voisin tämän katoovan köynnöksen asemasta saada kohtalottarien käsistä sinun elämänlankasi ja pujottaa nämä ruusut siihen.» »Kelpo tyttöni! Se toivomus on sinun kaunissointuisen äänesi arvoinen ja siinä piileikse todellista laulunhenkeä. Ja minkälaiseksi kohtaloni luontuukin, minä kiitän sinua.» »Minkälaiseksi kohtalosi?
Päivän Sana
Muut Etsivät