United States or Argentina ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jospa jonakin hellänä hetkenä voisi tarttua kaksin käsin hänen harmaantuvaan päähänsä ja kuiskata häiritsemättömän hiljaa hänen korvaansa: isä, isä, annathan minun olla siellä, missä minua niin sanomattomasti haluttaa? Ja isä täynnä pyhää ymmärrystä ei varmaankaan kieltäisi. He jäisivät sinne Vuorelaan, isä ja Liisa. Heikki kyllä heitä muistelisi ja heille kirjoittelisi.
Tytöt katsoivat hämmästyneinä Kerttuun, herrat kurkkivat viereisestä huoneesta, kaikki odottaen milloin Kerttu osottaa röyhkeän komentajan ovelle. Mutta Kerttu tuli nöyränä ja pelokkaana niinkuin lapsi kapteenin luo, ja katsoen häntä ylös silmiin sanoi: Hannes hyvä, annathan anteeksi Nyt lakkasivat herrat kurkkimasta ja kolistelivat kiireimmän kautta ulos. Saatte mennä.
Minä olen kaikkien niiden ystävä, jotka antavat kuninkaalle, kuin kuninkaan on ja minulle kuin minun on. Onko sinulla veronahkat? On ... ja vähän päällekin. Vouti aikoi mennä, mutta vielä oli Panulla asiaa. Tuota, kuulehan ... annathan saunasi? Aiotko siellä taas taikojasi tehdä... Täytyyhän auttaa tarvitsevia... Saanethan tuon. Mutta katso, ettei tule puheita.
Ei sinulta saalis puutu, Sulle tuon veriset voitot. Tule! ANJA. Sin' olet kamala! En veritekoja suosi. KULLERVO. Näytän, ett' olen uroita, Vertainen vapaitten miesten. Annathan kätesi! ANJA. Enkä! Ilmarin sisarko sulle! Orjalle osattomalle! ILLI tulee. Ei ikinä! Tuolla Illi! KULLERVO. Urkitko, kateinen Illi? ILLI. Häiritsenkö? pois menenkin.
Pois täytyy minun kuitenkin lähteä tästä talosta ja kodostanikin, enhän sitä muuten kestäisi, menehtyisinhän ihan kokonaan, jos minun nyt pitäisi jäädä hänen seuraansa. Annathan sen minulle anteeksi, hyvä, jalo ystäväni! Tänään, nyt paikalla pakenen minä kauas kauas avaraan maailmaan, mihin rakkauteni tuska, mihin lohduttamaton kurjuuteni minua minua vie!"
Niin, mitä minun pitikään sanoa, sen pampun suhteen saatatte olla ihan oikeassa, eihän ole hyvä lyödä ihmisiä. Juu, juu, yksin minä olen jäänyt. Hääiltana hän tuli minun luokseni, ihan luo, ja sanoi: pappa, pappa, annathan minulle anteeksi, että lähden sinun luotasi!
"Mikä siinä on liikaa?" "Annathan minulle koko tulon". "Odotahan kunnes näet mitä sinulta vaadin; ai'on kyllä käyttää sinua niin paljon kuin maksankin". "Tuskinpa saat itse mitään", "Saan niin paljon kuin tahdon, ja siinä on kyllin. Minä olen, kuten tiedät, kirjallinen eräkäs; minulla ei ole muuta perhettä kuin kissani ja Stumpy-parka, minä en siis paljon tarvitse".
Tyttö piti yhä kiinni Maijan hameesta ja puheli iloisesti ja mairitellen: »Ja minulle sinä annat kermaa maistaa, annathan?» Tyttö hyppäsi iloisesti sisälle maitohuoneeseen. »Eihän se omaani ole, talon tavaraa kaikki.» »Annat sinä kuitenkin.» »No, jos nyt vähäsen maistaa.» »Ja sitten vähän marjahilloa myöskin, eikö niin?
KALLE. Kun en ulkonäöltänikään ole mitään . TYYNE. Aivan oikein, on niitä komeampiakin miehiä. KALLE. Ja kun muutenkin olen aivan mitätön. KALLE. Elähän, elähän! Anna nyt anteeksi! Mutta kun minä rakastan sinua niin paljon, niin . Annathan sinä anteeksi? TYYNE. En suinkaan. KALLE. Mutta tällä kertaa. TYYNE. Lupaatko sitten, ettet enää puhu tuommoista, sillä pitäisihän sinun tuntea Tyynesi.
Verner suuteli kuiviksi hänen kyyneleensä, asetti hänet sohvalle istumaan, sytytti paperossin ja alkoi keskustelun. Ester, anna anteeksi, mutta sinä olit niin sanomattoman kaunis. Annathan anteeksi? Mielelläni! Ja hänen silmänsä säkenöivät ilosta. Mutta todellakin, lähde nyt Valkamaan. Saatan sinut huomenna takaisin, sanoi Verner. Hyvä Verner, ei se nyt sovi, minulla on täällä vielä tänään työtä.