Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. lokakuuta 2025
Sinä impeni oi, olet aamunen auer ja syntynyt lietona leikkimähän, et tiedä sä tuulista, ukkossäistä, olet lapsonen päivyen pilvettömän. Minä syntynyt oon kuni yöhyen usma vain palteella rantaman hallaisen, ei kehtoa huolinut hellivä päivä, ma laps' olen yön sekä pimeyden.
Sinulle, Nathan, ennen muuta täytyy mun ilmoittaa, ett' oitis kun vain tahdot, takaisin rahas saat sa...! NATHAN. Sulttaani! SALADIN. Sä myös nyt käytä mua... NATHAN. Sulttaani! SALADIN. Tääll' on jo matkue. Niin rikas jälleen ma oon kuin pitkään, pitkään aikaan en. Tulehan, sano, mitä tarvitset, jotakin suurta yrittääkses!
Ken matkii taivaan Herran lempeyttä, mi päivänpaisteen, sateen vuodattaa eroa tekemättä yli pahain ja yli hyväin, erämaan ja pellon, vaikk' kättä täyttä Herran häll' ei ole: hän eikö narri, narri ole? Eikö? NATHAN. Jo riittää! Lakkaa! DERVISHI. Suokaa näyttää mun, mik' itsekin oon narri!
Pää puhui: »Nähnet vaivan vaikeimman, inehmo, kuolon maita kulkevainen; näin suurta lie et kohdannut sa ennen. Minusta että viestin veisit, tiedä, ett' oon Bertrand de Born, se mies, mi antoi nuorelle kuninkaalle neuvot huonot. Isäänsä vastaan yllytin ma pojan; pahemmin ei Akitofel lie tehnyt erottain Davidin ja Absalonin.
Ja kuinka kuuletkin mua loukattavan, sa ällös pelkää, sillä tunnen seikat, jo kerran ollut oon täss' ottelossa.» Hän sitten kulki sillan päähän, pääsi jo harjanteelle kuudennelle, siinä olikin paikka pitää otsa tyyni. Kuin koirat, jotka haukkuhampain huimin ja raivoten käy kerjäläisen kimppuun, äkisti pysähtyvän, tyytyväisen,
Pane päähäs valhekutria miljoonittain, Ja jalkas alle korkoja kyynärittäin, Sä siksi jäät, mit' ootkin vain! FAUST. Siis ihmishengen aarteet kaikki suotta Kasaillut oon niin turhaan, tunnen vain! Vaikk' onkisin niiss' sata vuotta, Ei uutta voimaa vuoda sielustain. En hiuksen vertaa noussut ylemmäksi, Tuot' ääretönt' en hiukkaa likemmäksi.
Mut tyhjäksi jäin, soluin kaarnana virran mukaan.... Oi äiti, mun syömmeni kärsii.... Oi äiti, oon kaupungissa, sen turulla tuomitulla; niin kylmä on mulla, on syömmeni sairas.... En miehiltä lohtua löydä, ei sydäntä, sielua suoraa heillä: peljäten pettyä elämän teillä he pahoiksi asestuvat.
Niin olet kaukana nuoruus ja kaukana onneni päivät. Niinkuin nuoruutein, kaukana, Rooma, sa oot. Vaihtuvat talvi ja syys, suvi, saapuvat, lähtevät laivat, kahlehdittu ma oon rantahan barbarien. Tuska ja kaipuu vain minun hiljaisuuttani mittaa, ystävä ainoakaan löydä mun ei ovellein. Kylmät ja autiot Skyyttien rannat on, harmaja taivas, jäisiä kuuroja vain pilvet ne heittelevät.
Maass' on maannut kolmetoista vuotta, Min' oon hälle haudan valmistanut Vanhan kirkon piilipuiden suojaan; Saatossa mä kävin etumaisna, Ensi mullan kirstullensa heitin; Sitten hälle hautapatsaan laadin Vielä viimekesänä se siinä Seisoi valkeana värsyinensä: "Saata meille apu tuskissamme, Turhan vert' on apu ihmisien!"
Kuningas Edward silmän loi Aurinkoon loistavaan, Ja kuuli korpin huutavan: "Nyt verta kohta saan!" "Niin saat", hän lausui, "taivahan Mä kautt' oon vannonut, Ett' Baldwin ystäväinsä kans Illaks' on surmatut!" *Chatterton.*
Päivän Sana
Muut Etsivät