Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. lokakuuta 2025
Mutta ajatukset olivat kiinni pikku Marian sanoissa. Hän riisui yltään ja pani maata. Uni ei ottanut tullakseen. Mutta runo tuli ja sai hänen mielessään tämän muodon: Hän uinui tyynnä, ja huoneessain on tunto ja rauha nyt uudenlainen. Uus' itsekin oon, en eilinen mies, ja lapsi on varttunut lapsi on nainen.
Olenhan karkulainen turvaton, Jok' eksyn vailla määrää, rauhaa; Kuin koski kalliolta kalliolle pauhaa Ja raivoo syösten synkkään nielohon, Ja läsnä hän niin hento lapsen-miellä Majassa Alppi-nurmellansa, Ja kodilliset askareensa siellä On hänen pikku-maalimansa! Vaan jumalan-hylky mie ei siinä kyllä vielä Että kallio-paasin Sen pirstasin, kaasin Hänen ja rauhans' oon ma turmellut!
Oon nähnyt vanhat suvultaan ja suuret della Sannellat niin kuin myös dell' Arcat, Ardinghit, Soldanierit ja Bostichit. Vierellä portin, jota kuulumaton nyt painaa rikos raskas niin, se että voi aikaansaada haahden haaksirikon, asuivat Ravignanit, joista heimo on kreivi Guidon ynnä muiden, jotka perivät suuren Bellincionen nimen.
Sun oon minä onnessa, murheessa sun ja saat sinä leikkiä lemmellä mun, kun saan minä leikkien kiertää yht' tummaa kutrias vain! J
Jos on rakkautta tää, niin totta ristiritar' rakastaa , niin totta rakastaa hän, kristitty, tytärtä juutalaisen. Hm! Ja miks ei? Ennakkoluuloistahan useista jo luopunut oon luvatussa maassa, siks ikitoivon maa myös minulle! Minusta mitä ritaristo tahtoo? Ma ristiritari oon kuollut sille siit' asti kun jäin vangiks Saladinin. Pää, min sain lahjaks Saladinilta, tää oisko entiseni?
Kuin lähde lietona läikyn, minä pelkään vilppiä, vihaa vaan, minä maantien tomua säikyn; oon impi laulun, soittelon, myös taltan, taulun voittelon, miss' ikään kiista kaunis on, ma siellä välkyn, väikyn.
Ja jos Miljutinia joskus tutkittiin, Hän vaiti päätään puisti vaan Ja kyynelsilmin katsahteli tielle päin, Ilonsa kunne karkasi. Neljäs laulu. Oon paljon kysellynnä, Niin monta kysymystä Oon tehnyt kuin on kesän Ja talven hetkee siitä Kun sain sun viimein nähdä.
Hyvästi! Varrotkaa! Ma? Vastatkaa vain ensiksi. Toivon kaikki selväks saavain; me kolme ihan suoraa kieltä käyttäkäämme. yllätettynä. Me? Mielemme nyt naamiotta näyttäkäämme. hymyään hilliten. Oon valmis. Hyvä; siis mua kuulette. Puol' vuotta seurustelleet olemme, loruillen Niin.
ANNA lankee polvillensa, hiljainen rukous huulilla ja kasvot kirkastettuna. Nousee sitte seisoalle, mutta vaipuu Marian syliin. Oi, levähtää mun anna!... MARIA. Oi, hän kuolee! ANNA. Oon rauhaa saanut. Valkoista ja tyyntä On syömessäni. Terveisiä ... äidill'! Hän kuolee. Maria laskee hänen hiljaa puun juurelle maata. MARIA. Hän taistelun on päättänyt ja nukkuu Nyt turvallisna puhtaudessaan!
WERNER. Miss' on se konna? Onko turmaksemme Hän papereinensa jo karkannut? MARIA, osoittaen von Stöbernin ruumista. Hän tuossa makaa. Rikoksistansa Hän katuvaisna muutti maalimaan, Miss' oikeudella hän tuomitaan. KATRI. Vaan miss' on Anna? Lausu, missä on hän? MARIA. Ma terveisiä hältä saatan teille; Oon rauhaa saanut, valkoista ja tyyntä On syömessäni; niin hän mulle lausui.
Päivän Sana
Muut Etsivät