United States or North Macedonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Mutta Rooma vaatii roomalaisilta vielä paljon suurempia uhreja. "Sillä teillä ei ole valitsemisen varaa. "Muiden kaupunkien porvarit horjukoot antautumisen ja tuhon välillä. "Meillä, jotka olemme kasvaneet Kapitoliumin varjossa, ei ole valitsemisen varaa. Meidän joukossamme vaeltavat haamut, jotka ovat nähneet yli tuhannen vuoden aikana sankariemme urotöitä.
Uhkamielisyyden kapinallinen henki oli ikäänkuin poispuhallettu joukon mielistä. Tietäjäakan sanat olivat hillinneet myrskyn kuin rankkasade. Seppä antoi mielellään viedä vaimonsa ruumiin pois; ei yksikään virkkanut enää sanaakaan vastaan. Tulevaisuuden haamut, jotka kuoleva vaimo oli esiin loihtinut, kummittelivat kaikkien mielessä.
"En minä väittänyt, että kukaan ei ole ylpeä", vastasi Eva. "Tarkoitatko siis, että hänellä on jotakin, josta sopii ylpeillä?" "Ensiksi kaikkien Gersdorfien haamut", lausui Eva; "ja sitten korkea, esi-isiltä perinnöksi jäänyt oikeus pitää samettia ja helmiä, jota et sinä enkä minä saa tehdä.
Minä näin molemmat varjontapaiset haamut verkallensa käyskentelevän edestakaisin kuutamossa, nainen vähän miehen etupuolella. Mitähän Jagolla oli hänelle sanottavaa? Minkätähden hän piti niin tarkkaa huolta, ettei sanaakaan kuuluisi. Aavistuksemme ovat joskus, muutamissa harvinaisissa tapauksissa, uskollinen ennustus tulevaisuudesta.
Kun ajattelin nuoruuden ilmaisia unelmia, jotka eivät voi toteutua, ajattelin sitä parempaa tilaa, joka käy miehen ijän edellä ja josta olin kasvanut pois; ja silloin nuot onnelliset päivät Agnesin seurassa tuossa rakkaassa, vanhassa talossa nousivat eteeni, niinkuin kuolleitten haamut, joilla ehkä on uusi elämä toisessa mailmassa, mutta jotka eivät koskaan, koskaan enää voi virvota täällä.
Ja silloinpa isämme ja äitimme kirkastetut haamut astuvat ulos taivaan hehkuvasta portista ja, seisten reunalla kiiltävän pilven, katselevat alas päällemme, huutain meille korkealla äänellä: »Kas niin, Juhani, kas niin, Tuomas ja Aapo, kas niin, Simeoni, Timo ja Lauri, juuri niin, minun pikku-Eeroni! Olettepa poikia, joihin mielistymme!»
Tämän äänen kuiskaavan mä kuulin, Kuulin hienon hyötökoivun hämärästä. Mutta hiljaisesti soma ääni kuoli Aamutuulen virtaan, joka suloisella Hyminällä päivän sanomana riensi Ilmast koillisesta. Pian aurinkoisen Tuliviilu ylös taivahalle nousi, Sumuna poiskarkoittaen yöseen kuvat, Yöseen armaat haamut luoteen partahalta; Ja taas syntyi kesän juhlapäivä kaunis.
Voi sit' yötä, jolloin tunnontuskat Polttavaiset nostit syntieni Haamut julmat piilopaikoistansa, Muiston kammioista, tuomiolle Vaativaiset sieluani kurjan! Silloin ajattelin uudestansa Sanoja, joit' olin eilen kuullut; Niiss' oli lohdutusta syntiselle, Kurjimmalle anteeks'antamusta, Kun Hän luokseen kaikki kutsui kurjat, Antoi anteheksi armoisesti Naisillekkin syvään langenneille.
Nuo niiden veljiä on, jotka kansas Näk' elossa ja kuolleina; nyt hurskaast' Anovat veljein veren sovitusta. On uhri poikas; hänen kuolla täytyy, Jott' uikuttavat haamut tyyntyisi. LUCIUS. Pois hänet viekää! Heti tulen tekoon! Ja miekoillamme ruumis roviolla Niin silpokaamme, ettei palaa jää. TAMORA. Jumalatonta, julmaa hurskautta! CHIRON. Noin raaka puoliksiko Scythiakaan?
Poissa on voimani, poissa ovat nuoruuden kumppanit. Muiston haamut ainoastaan lisäävät kaipuuta, ja uudesta ajasta vieraantuneena olen kaksinkertaisesti yksinäinen. Ymmärrätkö minua? Oi, täydellisesti! Muistatko sitä päivää, jolloin erosimme linnanpihassa tuolla Hämeenlinnassa valan jälkeen? Isä, sitä en unohda koskaan.