United States or Faroe Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tästä ajasta kului kaksi vuotta hitaasti ja ilottomasti; silloin Aagot vahvisti kasteenliittonsa; mutta ei millään juhlallisuudella tätä juhlapäivää vietetty. Aagot sousi talosta varhain eräänä syys-aamuna molempain veljein ja muutaman palvelijan kanssa.
Miks en kaatunut, kuss' urhot kaatuivat, niin useat, juhlahetkiään kun vietti Suomen joukot uljahat, konsa päilyi päivät onnen, kunniamme kirkkaimman, päivät Siikajoen, Salmen, Alavuden, Lapuan? Ei ois ollut pohjan hyihin pakko taivaltaa mun taas, nähdä, kuinka riemun kohta kolkko epätoivo kaas, tiennyt tuhanten en veljein surkeasti jäävän ois jäille Tornion ja jätteet Kainuull' annettavan pois.
Pitkin tietä vuotanut ol' verta Ja kun surmapaikallen hän pääsi, Puiden alla veljein ruumiit löysi Verissään ja äijän niiden luona. Metsää kohden käydä ei hän tohdi, Vaan hän seisoi mykkänä ja kuuli, Kuinka isä vanhus siinä äänsi: "Voi mun harmaa pääni! Miss' on Tuomas? Missä Tuomas? Hänkö yksin väistyi? Hän se armain poi'istani muinoin, Hänkö petti veljensä ja väistyi?
Ei tänään linnasta Saa köyhä palautua avutonna; Niin on hän säätänyt Ja lahjoja hän jakaa runsahasti." Miljutin huokaili Ja lausui: "mistä armo rahtinamme? Jokohan silmänsä Lie nähnyt jonkun noiden kauneutta? Oi, tänä iltana Sä nukut, veljein, uniin kultaisihin, Kun heräät huomenna Tytärtäs ainoata huudat turhaan."
ELINA. Muistele siis näkyäsi taivaallista Ja nyt seiso lujana, mun tyttäreni, Koska kuulet syvän murheen sanoman. Leonard jo heittänyt on päivän valon Ainiaaksi; meren povessa hän lepää Peittämänä sammalhienon kääreen, Unohtaen kaikki. ALMA. Kuollut olet siis, mun veljein, saanut hautas Meren syvyyteheen kauhistavaan, kylmään. Korkeuden Herra, ole armollinen Hänen sielullensa!
Silmä, joka ennen silmään vaipui, häilyi nyt levottomana ympäri ja käsi, joka ennen kättä puristi, oli hervottomaksi käynyt. »Isäinmaa on vaarassa, veljein veri vuotaa ja minä istun kun kunnoton pelkuri täällä toimetonna.» Tuo ajatus poltti tulena nuorukaisen suonissa, se vei levon hänen rinnastaan ja sai häpeän punan nousemaan hänen kasvoilleen. Hän kavahti jo ylös.
Ja tytär tulee, hiljalleen hän astuu äidin luokse; ei enää sulosilmistä nyt kyynelvirrat luokse, mut kylmä niinkuin tuuli yön käs' tervehtivä on ja vaaleampi pilveä on "onki rusoton. . "Tee hauta mulle, äitini, jo päättyy päivät multa; paennut taistelua on tuo kurja sulho-kulta; mua muistanut ja itseään, ja sua kuullut vaan, ja veljein toivon pettänyt ja isiensä maan."
Palkitkoon Rooma lemmell' eloon jääneet, Ja niille, jotka nyt vien viimelepoon, Se haudan suokoon esi-isäin viereen. Täss' suovat gootit levon miekalleni. Omistas huoletonna, julma Titus, Viel' annatko sa poikas hautaamatta Kamalaa Styxin rantaa harhailla? Nuo veljein viereen viekää! Levossa maatkaa, isänmaanne uhrit!
Tääll' on kylmä, lämmin tuolla Kuun ja tähtiparvein puolla, Täällä ilta, aamu siellä Lekottava, heilamoiva, Eihän ole kuultu vielä Taivaan päivän laskeavan. Vielä miekin saanen kerta Siellä valkeuden maassa, Joss' on köyhä rikkaan verta, Asuskella loistavassa, Lämpymässä kammiossa Siskon, isän, äidin kanssa, Kanssa veljein, siskoin toisten
"Niin Elsa sanoo, mutta sinä olet lapsi etkä vielä käsitä tään maailman menoa. Etkö sinä, kun lukevainen olet, ole veisannut virressä: 'Ystävist' älä ihastu, sillä veljein väli rikkoontuu. Mitä siinä on sanottu veljestä, voidaan myöskin sanoa sisaresta.