United States or Bangladesh ? Vote for the TOP Country of the Week !
Enpä luullut oisi, Että toivo mun Koskaan syöstä voisi Tilaan sullotun. Päivän armauskaan Nyt ei riemuita. Yön ei hiljaisuuskaan Mua rauhoita. Kaikki mult' on mennyt Riemu raikkaus. Kaikki, kaikki vienyt Mult' on rakkaus. Oma sulho-kulta Rikkoi valansa. Taivas! Tuomen alta Kuulit sanansa. Sovitusta hälle Vainen anelen, Rauhaa eksyvälle Sulta rukoilen. Saisin itse kuolla Maailmasta pois!
Ja tytär tulee, hiljalleen hän astuu äidin luokse; ei enää sulosilmistä nyt kyynelvirrat luokse, mut kylmä niinkuin tuuli yön käs' tervehtivä on ja vaaleampi pilveä on "onki rusoton. . "Tee hauta mulle, äitini, jo päättyy päivät multa; paennut taistelua on tuo kurja sulho-kulta; mua muistanut ja itseään, ja sua kuullut vaan, ja veljein toivon pettänyt ja isiensä maan."
»Tee hauta mulle, äitini, jo päättyi päivät multa; paennut taistelua on tuo kurja sulho-kulta; mua muisti vaan ja itseään, sun mieltäs kuuli vaan, ja petti toivot veljien ja isiensä maan. Kun tuli muut, mut armas ei, niin kuolleheksi itkin, päin surmaa miesnä menneeksi, kuin meni kumppanitkin, suruni oli suloinen, ei katkera kuin nyt, tuhannen vuotta surra noin hänt' oisin mielinyt.