United States or Luxembourg ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt se oli päässyt tasapainoon ja lepoon. Se ei enää ollut Ruotsin Savoa ja Venäjän Savoa; se oli kaikki tyyni Suomen Savo salminensa saarinensa. Tämä oli Aleksanteri I:n kumminlahja vasta-syntyneelle Suomen valtiolle. Elokuussa 1819 Suomen suuriruhtinas kulki Savonkin läpitse matkallansa Kajaaniin päin ja Pohjanmaalle.
Savo sen sijaan miellytti häntä, ja ennätti näyttää kauniilta, erittäinkin matka höyrylaivalla Lappeenrannasta pitkin Saimaan vesiä. Hän matkusti silloin ensi kerran höyrylaivalla. Johannekselle hän omin ehdoin tunnusti, ettei ollenkaan tämmöiseksi kuvaillut Savon luontoa ja ihmisiä, ja myönsi, että vuoristossa saattoi olla yhtä paljon mahtavuuden tunnelmaa kuin lakeudessakin.
Hän ei ollut vähempi sydänten lumoja, tämä mahtava Venäjän valtias, kuin Kolmas Kustaa aikoinansa, ja Savonmaan onneksi hänkin jo oli ennättänyt tehdä iki-muistettavan työn. Sillä nyt oli Savo jälleen päässyt luonnolliseen asemaansa. Raja oli kaukana, eikä enää ollutkaan mikään vihollinen raja. Viipuri oli jälleen Suomenmaahan liittynyt ja Savo oli siinä saanut luonnollisen satamansa takaisin.
Käy suusta suuhun siellä nyt kumma kuiskina: "Oi, ällös, veikko, sisko, sä hengen yöhön jää, Vaan valost', ihanteista uutt' etsi elämää!" Noin salomailla huuto nyt suuri huminoi. Noin kaikuu Karjalassa, noin Pohjanmaalla soi. Myös Auran rantamilta se huuto kohouu, Ja samaa Savo huutaa ja kaikki Suomi muu.
Nykyisyys, joka aina on silmäin edessä, ei kaipaa kuvausta. Mutta senkin olot vasta silloin oikein käsitetään, kun niiden syntysanoja etsitään entisyyden hämärästä kaukaisuudesta. Nykyinen Savo muinaisen Savon rinnalla, mikä hämmästyttävä näky! Saimaan kanava avattiin v. 1856, ja tämä suuri tapaus on näiden seutujen muodon tykkönään muuttanut.
Oikeastaan Savo, vaikka omalla linnalla varustettuna, yhä vielä luettiin Viipurin linnan lääniin ja seurasi sen vaiheita. Kun Kustaan Saksalainen lanko, Hoijan kreivi, sai Viipurin läänitykseksi, hän samassa myöskin tuli Savon haltiaksi. V. 1534 Hoijan kreivi pakeni Lybek'iin, ja Kustaan täytyi antaa sotavoimalla takaisin-valloittaa tämä langon-lahja.
Tällaisia näköaloja tapaa lukemattomilla vaihdoksilla pitkin Suomen nientä, vaan erittäinkin Savo on niistä rikas. Jos joskus käyt Kallaveden tienoilla, älä suinkaan jätä käymättä Puijon mäellä, jos sinulla on luonnon ihanuudelle vähänkin avoin mieli. Kauniina kesäiltana on näky tästä mitä herttaisimpia. Luo silmäsi minnepäin tahansa, joka haaralla näet Kallavettä saarineen ja niemineen.
Nämä vähäiset seikat kenties antavat lukijan johonkin määrin arvata, miltä Savo näytti Kustaa Vaasan aikana. Raja oli nyt vahvistettu, Savon pohjoisetkin vesistöt olivat tulleet Suomen haltuun. Vaan idän puolella joka hetki vihollinen oli väijyksissä, vihollinen, joka oli Savonsukuinen ja samankielinen kuin Savon omat asukkaat, mutta yhtä katkera kuin suinkin vento-vieras vainolainen.
Mutta Savonkin historiassa on tämä rauhanteko merkillinen; sillä itse jakokirjassa Savo nimi nyt ensi kerran kajahtelee. Niistä kolmesta Karjalan kihlakunnasta, näet, jotka Ruotsin alle tulevat, on yksi nimeltä "Savo"; se on Saimaan takainen länsi-seutu, johon uutis-asukkaita jo on asettunut, tuo sittemmin niinkutsuttu Suur-Savo eli Mikkelin seudut.
Ja länsimaisella lämmöllään sulatella niitä nietoksia, jotka välistä uhkaavat huoneen korkuisiksi kohota ja sulkea tien kaikelta edistykseltä ja kaikelta uudelta. »Savo», toukok. 8, ix ja 22 p:nä 1888.