United States or Antigua and Barbuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sitte vei herra Kluge minut erään pöydän luo, missä oli viisisataa taaleria kiiltävää hopea- ja kultarahaa ja sanoi sen kaiken olevan minun omani ja minun voivan pitää kaikki kauniina muistona mies-vainajaltani ja pitää ne senkaltaisina arvossa. Ah, herra neuvos, minun täytyi itkeä ilosta!
FIGARO. Josko minä pääsisin! Primo, se rakennus, jossa minä asun, on tohtorin oma, hän vouraa sitä minulle ilmaiseksi. KREIVI. Vai niin! FIGARO. Ja minä lupaan hänelle kiitollisuudesta kymmenen kultarahaa vuodessa, ilmaiseksi senkin. Sinä olet hänen hyyryläisensä?
Jälellä olevat yhdeksän kultarahaa piiloitin huolellisesti, sitten istahdin muutamalle laakakivelle, joka oli nousuvesi linjan reunassa, tuumailin kaikki uudelleen mielessäni ja mietin, mitä minun oli tehtävä.
Muun puolesta hän ei ole epäluuloinen". Leijonan emäntä tirskui lempeästi ja nauraa kikosti lyhyttä harakkanauruansa. Sepä hauskaa kuulla; äitivainaja on kaiketi saanut säästöön koko sukallisen kultarahaa, eipä tiedä, kuinka paljon sitä löytyykään!
Hän ei rohjennut nostaa mustia silmiänsä asuntoon; mutta sittekin näki hän hänet selvästi, ruhtinaan saduissa. Hän istui siellä, ylhäällä valkoisessa nutussansa kaikkine silkkinauhoineen ja kallisti päänsä punaiseen akuttimeen. Tytön postia poltti ja hän kiiruhti ulos portista ja pitkin katua, pieni, laiha kätensä suonenvetoisesti puristaen kultarahaa.
Kaikki tulivat ulos vaunuista, syleilivät ja suutelivat Eli Rem'iä kyyneleet silmissä, ja heti koottiin hänelle sata kultarahaa palkinnoksi. Sitten menivät he jalkaisin palaneelle sillalle, nähdäkseen sitä syvyyttä, joka oli ollut nielaisemaisillaan heidät kaikki. Rivakka Eli Rem tuli lavealta kuuluksi kaupungissa, ja kansa kantoi hänet riemukulussa hänen vanhempiensa taloon.
Mutta poikapa tulikin, toi rahat ja pyysi pientä ropoa. Ruhtinas sanoi: "Sinä lienet kunnon poika. Miksi et pitänyt kultarahaa omanasi?" "Siksi ett'en ole mikään varas", sanoi poika; "äitini ei myöskään varasta, vaan näkee mieluummin nälkää."
Ajattele ennenkuin toimeen ryhdyt. Muuan mongolilainen ruhtinas ratsasti kerran hovimiestensä kanssa metsästämään. Matkalla tuli häntä vastaan tervishi, eräänlainen itämaalainen munkki, joka vähä väliin aina huusi: "Sille, joka antaa minulle sata kultarahaa, tahdon antaa hyvän neuvon!" Ruhtinas tuli uteliaaksi ja kysyi tervishiltä mikä hänen neuvonsa oli.
Jumala auttakoon minua, mitä tahdot siis oikein?" "Mitä palvelija muualla saapi", vastasi Antero. "Minä tahdon tästä lähin sata kultarahaa vuotuista palkkaa ei enemmän eikä vähemmän." "Hahaha!" nauroi talonpoika raivossa, "oletko mieletön? Sillä hinnalla saan kolme palvelijaa, yhden asemesta.
"Sittemmin olen minä juonut monta lasia viiniä ja saanut monta kultarahaa." Sairas kätki päänsä käsiin. "Siis olen minä ollut se, joka on johtanut teidät harhateille! Ja minä, joka luulin tehneeni ainakin yhden hyvän teon. Ja se oli kenties pahimpiani." Hän vaipui taaksepäin saaden kuivan yskän-kohtauksen. Nainen riensi hänen luoksensa.