Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. elokuuta 2024
Luokseni taivahinen joku saapui tuon sanan saattain, Zeus ylivaltias että on taistoss' auttava meitä. Suoraan kohti akhaijeja siis! Täält' estehetönnä eivät laivoilleen Patrokloa kuljeta kuunaan." Virkki ja kauas karkasi koht' etumaisien eelle. Joutuen kääntyi päin rivit käyden akhaijeja vastaan. Peitsest' Aineiaan nyt sai Leiokritos surman, poika Arisbaan, tuo Lykomedeen kumppani oiva.
Mun kansain kuoli kunnialla, Nyt tyynnä nukun nurmen alla". Vanha lauluni. Mä lauloin kerran laulusen, Ei suuri ollut arvo sen; Mut sydämestäni laulu kulki, Sisimmät tunteeni saattain julki. On mennyt aikaa hiukka vaan Taas käteeni tuon laulun saan. Mut outo on se! Nuo sanat miksi On kaikki käyneet niin vierahiksi?
kuin pitkin palletta nyt Mestarini mun kantain polvellansa niinkuin lastaan, ei enää niinkuin seuralaista saattain. Hän jaloin tuskin pohjaa polki kuilun, kun vainoajat päämme päällä näkyi, huipulla törmän; vaan ei tuosta vaaraa. Näät Taivaan tahto, joka pannut heidät viidennen kuilun vartioiksi oli, sen ulommaks ei heille voimaa suonut.
Uljaat myrmidonit, hepä lahjat nuo majatalteen ottivat, veivät luo jumalaisen Akhilleun laivan, laskien sinne ne, istumahan siell' impyet saattain; oivat palvelijat orot ohjasi taas hepotarhaan.
En koskaan kuningasta yllytellyt Clarencen herttuata vastaan, jota Päinvastoin aina innokkaasti puolsin. Katalaa vääryyttä te teette mulle, Näin syyttä saattain minut pahaan luuloon. GLOSTER. Te kyllä kieltää voitte, että syypää Olitte Hastingsinkin vankeuteen. RIVERS. Mylord, sen voi hän, sillä GLOSTER. Vai voi, lord Rivers? Niin, ken sit' ei tiedä? Hän enemmänkin voi kuin tämän kieltää.
Eellä he kulki, ja miest' oli niinkuin pilveä myötä, saattue sankka, mi keskellään Patrokloa kantoi. Leikaten suortuviaan hänet peitti he niill' yliyltään, vaan piti hellien päätä Akhilleus paaria saattain, murheell' ystävätään noin kuulua vei tykö Hadeen. Mutta kun joutui paikka jo tuo, valikoima Akhilleun, laskivat paaret, roukkosivat koon korkean puita.
kuin pitkin palletta nyt Mestarini mun kantain polvellansa niinkuin lastaan, ei enää niinkuin seuralaista saattain. Hän jaloin tuskin pohjaa polki kuilun, kun vainoajat päämme päällä näkyi, huipulla törmän; vaan ei tuosta vaaraa. Näät Taivaan tahto, joka pannut heidät viidennen kuilun vartioiksi oli, sen ulommaks ei heille voimaa suonut.
Päivän Sana
Muut Etsivät