United States or Pakistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tulvi jo urhojen vert' yliyltään muuri ja tornit, huppeli iliolaisten, akhaijein myös punahurme, eipä akhaijeja karkoittaa vihamies toki voinut, vaan kuin kehrääjän vakamielen vaaka, kun kuppiin toiseen punnus on pantu ja toiseen täys tasamäärä villoja, jotta hän lapsilleen sais ansion niukan: niin tasan vaappui taistelo nyt sekä mittelö miesten, kunnes Hektorin salli jo Zeus urokunnian saada; ensimmäisnä hän näät yli riensi akhaijien muurin; Troian miehiä kiihtäen huus läpitunkevin äänin: "Eespäin, Ilionin hepourhot, muuri jo maahan murrelkaa, tuli tuima jo tuiskatkaa sotapursiin!"
Vahvat kumpikin näät valat kaikkien kuolematonten kuullen vannonut on, minä niinkuin Pallas Athene, iliolaisten päält' ei torjua pois tuhopäivää, valkean liekkinä vaikk' yliyltään leimuamassa ois koko Troia ja sen sytytelleet aimot akhaijit."
Vaan kuin saalaat saa aran kauriin leijona saaliiks, yösijalt' yllättää ne ja hennon riistävi hengen, hampaillaan väkevillä ne helpolleen heti murskaa; ei emo, vaikk' ihan vierell' ois, toki voi omiansa auttaa, itsekin vallass' on vavisuttavan kauhun, nuolena puitten, pensahien se jo kiitävi peittoon, hiess' yliyltään karkkoo, kun peto hirveä hyökkää; noinp' ei ainoakaan mies Troian torjua voinut kuoloa noitten, vaan nopeasti he karkkosi itse. 121
Päin kävi Aias; tornin laill' uron eess' oli kilpi, vaskinen, seitsenvuotainen, Tykhios-sepon työtä, Hylen miehen, tuon nahanmuovaajoist' ani-parhaan: 221 seitsemän siin oli päällekkäin härän uhkean vuotaa, kahdeksantena viel' yliyltään välkkyvä vaski.
Valtava-askelinen hänen huomasi aimo Akhilleus juoksevan kilvettään, kypärättään, peistäkin vailla sillä hän maahan kaikk' oli heittänyt pois paetessaan virran luot', oli hiess' yliyltään, uupuvin polvin miehekkäälle jo näin sydämelleen virkkeli vimmoin: "Ah, jopa ihme ja kumma nyt on minun silmäni eessä!
Valan vahvan vielä mä vannon: iliolaisilt' en tuhopäivää pois minä torju, valkean liekkinä vaikk' yliyltään leimuamassa ois koko Troia ja sen sytytelleet aimot akhaijit." Here valtiatar helo-olka kun tuon oli kuullut, kohta Hefaistoa kielsi hän, armast' aaluvatansa: "Lakkaa, lapseni, kuulu Hefaistos, noin kovin ei sun kuolollisten vuoks sovi kiusata kuolematonta!"
Vaan taminein tulenvälkkyvin hän rivikuntia vastaan karkasi taas, kuin lyö raju karjaspää yli laivan, pilvist' iskeyvän väkipuuskan nostama; peittää kaikk' yliyltään vaahto, ja myrskyn hirveä pauhu purjeiss' ulvoelee, merimiesten mieltäpä hirmu puistattaa, sill' ei ole kaukana kuolema silloin: ankara noin hätä raasti akhaijein mieltä ja rintaa.
Montapa uljast' uuhta ja härkää sorkkuvasäärtä nylkivät, leikkelivät roviolle, ja kaikkien rasvan otti ja ruumiin sill' yliyltään aimo Akhilleus peitti ja ympäri sen pani piiriin nyljetyt teuraat, paaria vasten myös parikorvat amforat täyteen mettä ja kuuta, ja neljä hän orhia kaarevakaulaa viskasi väännältäin roviolle ja voihkaten huoltaan.