United States or Belgium ? Vote for the TOP Country of the Week !
Fredrik Tignoson seuralaisinensa ja Traversaran, Anastagein perheet jo molempain on niiden kunto kuollut ritarit, naiset, ilot, murheet, joista jalous ynnä lempi sieluun syttyi; nyt siell' on sydämet vain kylmät, pahat. Ah, Brettinoro, kuinka pois et karkkoo, kun pois on heimos karkonnut ja muita myös paljon, synnin-syytä välttääksensä?
»Uus on merkki idän alla» opettanut oli pappi »tunnustähti taivahalla, säihkyvä kuin päivän sappi; nyt se viistoon vielä loistaa, kohta paistaa päämme päältä, sodan, sorron maasta poistaa, karkkoo Hurtan kauhut täältä.»
Fredrik Tignoson seuralaisinensa ja Traversaran, Anastagein perheet jo molempain on niiden kunto kuollut ritarit, naiset, ilot, murheet, joista jalous ynnä lempi sieluun syttyi; nyt siell' on sydämet vain kylmät, pahat. Ah, Brettinoro, kuinka pois et karkkoo, kun pois on heimos karkonnut ja muita myös paljon, synnin-syytä välttääksensä?
Niinkuin karkkoo rastahien tahi naakkojen parvi kirkuen kauhuissaan, kun keksivät kiitävän haukan, kimppuun lintujen pienempäin joka surmana iskee: noin Aineiaan tieltä ja Hektorin poiat akhaijein huutaen karkkosivat, unohuttaen taistelotarmon. Ympäri kaivannon tamineita akhaijien jälkeen sorjia maahan jäi, ei lainkaan taistelo laannut.
Vaan oli onnekkaampi se mulle ja hällekin paljon, ett' ajan arvasi väistyä hän sekä kätteni voimaa karttoi, sill' ei ois hietöntä se ottelo ollut. Siis sataripsuinen ota aigis-kilpi ja kauhuun kaikki akhaijit saa sitä leiskuttain väkevästi! Loistavan Hektorin luon' ole, kauasampuja, auttain, voimaa vahvistain, mielt' aimoa, kunnes akhaijit karkkoo laivojen luo liki Hellespontoa laajaa.
Virkki, ja katselemaan sotaärjyinen Menelaos riensi jo kuin jalopeura, mi karkkoo pois pihatosta uupuen kamppailuun kera koirain, paimenienkin, jotk' ei sonneja suo upeoita sen rosvota siellä, vaan yön kaiken valvovat; päin yhä vain lihanahne leijona karkailee, mut turhaan, näät sitä vastaan peitset tuiskahtaa, käsin vankoin viskatut, ynnä liekkivät soihdut peljättäin pedon raivoavankin; pois vast' aamun koissa se käy, sisu kiukkua täynnä; noin nyt Patroklon sotaärjyinen Menelaos 665 jätti, mut ei halumiellä; hän pelkäsi näät jo akhaijein heittävän kauhuissaan hänet valtaan vainoajainsa.
Heist' ylen ange on mieli ja rauhaton rintani ratki, tuskien tuivertaissa, ja ponnahtaa sydän uhkaa pois povikätköstään, jalat värjyelee väetönnä. Vaan jos on toimia mielesi, kosk' uni sultakin karkkoo, nouse ja tutkimahan kera tullos vartiokunnat, ettei valvontaan väsyneinä he vain unen valtaan lie toki hervonneet, unohuttain vartiotoimen.
He ovat jälleen hyvää lasta kaksi, jotk' ovat onnelansa löytäneet, kaikk' karkkoo halpa heistä kauemmaksi, etäälle elon tuskat, kyyneleet, käy heille maa ja taivas kirkkahaksi, vihertyy viita, hopeoituu veet, he näkee unta, kuinka leikki kerran he ahoill' autuailla lemmen Herran.
Voi, ahneus, mi kuolevaiset painat niin syvään kuiluun, ettei jaksa kukaan kohottaa katsettaan sun aalloistasi! Kukoistaa ihmisissä tahto hyvä; mut alituinen sade tärvelevi hedelmät parhaimmatkin hylkiöiksi. Viattomuutta, uskoa nyt nähdään vain lapsissa, ja kumpainenkin karkkoo jo ennen kuin on poski parran saanut.
Vartonut eipä nyt Antilokhos, uros vaikk' oli aimo, vaan pois väistyi, kuin peto, turmantyönsä jo tehnyt, koiran tappanut tai myös karjan paimenen kaannut, karkkoo ennen kuin muut paimenet ehtivät koolle: noin hän väistihe; vaan väki Ilionin sekä Hektor jälkeen tuiman syöks asetuiskeen kiljuvin kiihkoin; päin heti käänsihe taas, kun pääsi hän kumppanijoukkoon.