United States or Mauritania ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Samanlaisena jos hänet nähdä sais, Oi, aurinkoiseni jos palajais!" Ja rukki se hyrräten, pyörien käy, Mut armasta poikaa vaan ei näy. Ja äiti istuvi, kehräjää, Ja kyynel silmähän vierähtää. "Iloitse, äiti, kun poikasi Jo mainehen siivillä kiitävi." "Ylistetty luoja!" ja viuhuen Nyt rukki se hyrrävi pyörien. "Hän luokses saa, kotimatkall' on, Mut niinkuin syksyn puu alaston."
Siel laaksossa vainion all On keväinen, viherjä niittu, Mi ainiaan herttaises hämäräs siintää Kukkasil keltaisill. Heilahda korkeelle, keinu, Ja liehukoon impeni liina Illalla lempeäl. Siel suutelee ehto ja koi Ja siel ijankaikkinen aika Pois kiitävi vauhdilla kiitävän virran Himmeään Unholaan. Seisahda, heiluva keinu, Jo kelmenee impeni poski Illalla lempeäl.
Ja äiti istuvi, kehräjää, Ja kyynel silmähän vierähtää. »Iloitse, äiti, sun poikasi Jo mainehen siivillä kiitävi!» »Ylistetty luoja!» ja viuhuen Nyt rukki se hyrrävi pyörien. »Hän luokses saa, kotimatkall' on, Mut niinkuin syksyn puu alaston.» »Ylistetty luoja, kun vaan hänet saan!» Mut rukki se tyyntävi vauhtiaan. »Oi äiti parka ja vaivainen, Sun kuollut on poikasi kaunoinen!»
Syöstähän aian pauhinaan, Tapausten hyrskyhyn huimimpaan! Ja murhe ja riemastus, Ja voitto ja sortumus Ne keskenään yhä vaihtukoon, Kun mies vaan kiitävi toimintoon! MEFISTOFELES. Ei sulle määrää panna, ei! Jos mielit lennosta tavoitella Ja kaikkea hieman imannella, Niin onneks' vaan! päin tuulta, hei!
Siell' suutelee ehtoo ja koi Ja siell' iankaikkinen aika Pois kiitävi vauhdilla kiitävän virran Himmeään Unholaan. Seisahda, heiluva keinu, Jo lempeäll' illalla poski Impeni kelmenee. Syyskuun päivä on ja raikas pohjatuuli Vuorten harjanteilta huminalla kiitää, Pilvivuorii harmait' alas kiiritellen Summan Pimentolan maasta.
Vaan kuin saalaat saa aran kauriin leijona saaliiks, yösijalt' yllättää ne ja hennon riistävi hengen, hampaillaan väkevillä ne helpolleen heti murskaa; ei emo, vaikk' ihan vierell' ois, toki voi omiansa auttaa, itsekin vallass' on vavisuttavan kauhun, nuolena puitten, pensahien se jo kiitävi peittoon, hiess' yliyltään karkkoo, kun peto hirveä hyökkää; noinp' ei ainoakaan mies Troian torjua voinut kuoloa noitten, vaan nopeasti he karkkosi itse. 121