United States or Cyprus ? Vote for the TOP Country of the Week !
Karkkosi kaupunkiin väki arkana kuin vasat kauriin, joi janon polttoon, pois hiet vilvoittaa koki, muurin rintamusvarjeisiin nojaellen; mutta akhaijit kilvet ryntäillään tuli rientäen muuria kohti. Vaan toki paikoilleen pahan kohtalon pauloma Hektor jäi liki muuria Ilionin sekä porttia Skaian.
Ja harvoin mikään onnettomuus yksin tulee. Muuan niistä kesistä, jotka toisinaan hävittävät kuuman ilmanalan maita, levitti tuhoansa tänne saakka. Oltiin loppupuolella joulukuuta , jolloin aurinko Kauriin kääntöpiirin kohdalta paahtaa pystysuorasti lankeevilla säteillään Ile de Francen saarta kolme viikkoa umpeensa. Kaakkotuuli, joka täällä vallitsee miltei vuoden ympäri, taukosi puhaltamasta.
Sinä ylensit siellä ihanat sähkölamput ja kirkkaat kaarilamput, niinkuin valot, ja niinkuin kauriin ja karitsan kruunussa tähdet ja vedit johtolangat.
Hän sitten ristinmerkin tehtyänsä pois kiisi nopsaan niinkuin tullut oli; mut kaikki rantaan syöksyivät nyt vainaat. Olevan outo näytti paikka heille, katsoivat kaikki ympärilleen, niinkuin se katsoo, jonka silmä uutta kohtaa. Aurinko valkeutta kaikkialle nyt ampui, karkoitettuansa Kauriin vasamin varmoin keskitaivahalta.
Lumipeitteiset harjanteet kuvautuivat katkonaisine rajaviivoineen mustansinervää taivasta vastaan, jolla tähdet kimaltelivat täydessä talvisessa loistossaan: lounaassa Orion eteni mahtavana taivaan rantaa kohden, etelässä tuikki Kauriin tähti ja Sirius, ja idässä Regulus ja kalpeat kaksoistähdet, ystävyyden taivaalliset merkit.
ARVIRAGUS. Ma sinne käyn, niin totta Kuin päivä paistaa! Miks en koskaan miehen Saa nähdä kuolevan? En muuta verta Kuin aran jänön, vuohen taikka kauriin? En koittaa muuta ratsua, kuin mikä Mun-laista miestä kantaa, jonka jalass' Ei kannust' eikä rautaa? Hävettää Jo katsellakin pyhää aurinkoa, Sen siunaavia säteit' ihannella Ja olla yhtä tuntematon raukka. GUIDERIUS. Ma menen, kautta taivaan!
Sumuista jäisistä kuin maahan sataa lumena ilmamme, kun sarvi Kauriin taivaalla Aurinkoa koskettavi, niin seesteen päälläni näin seijastuvan hiuteista voitollisen pilven, joka meit' oli siihen saakka saarreskellut. Näköä niiden kauan katsoi, seuras katseeni, sikskuin pituus välimitan sen esti ylemmäksi lentämästä.
Välillä ruoan kahden, yhtä maukkaan ja läheisen, mies vapaa ennen nälkään nääntyisi kuin hän panis suuhun toisen. Välillä suden kahden ahnaan lammas näin seisois, pelkäis yhtä paljon niitä; näin koira keskellä myös kahden kauriin. Siks moiti en, en kiitä itseäni, jos vaikenin, kun oli pakko, kahden epäilyn yhtä paljon raastamana.
Täällä oli lemmenleikkiä ilmassa. Täällä liihoitteli naurusuisia, kevytjalkaisia amoriineja kaikkialla. Mutta kenenkään nauru ei ollut helakampi kuin Liisan puiston polkuja paetessa eikä kenenkään jalka keveämpi kuin Johanneksen kauniin kauriin jälkiä samoamaan. Eikä kenenkään posket punaisemmat kuin heidän toinen toisensa syliin syöksyessä.
DEMETRIUS. Miks soivat linnassa nyt torvet noin? CHIRON. Kai ilost', ett' on keisarilla poika. DEMETRIUS. Vait, kuka tuossa? HOITAJA. Huoment', arvon herrat! Ken teist' on nähnyt Aaronin, sen maurin? AARON. Maurin tai kauriin, se on yhtä kaikki; Täss' Aaron on; mit' Aaronista tahdot? HOITAJA. Oi, rakas Aaron, hukass' olemme! Nyt auta, tai sun ikipiina perii! AARON. Haa!