United States or Bolivia ? Vote for the TOP Country of the Week !


Kaksi tähtee, armahammat muita, Säteileepi taivaan kannella. Miks' niin ihmeellisen ihanasti Murheen laaksoon katsahtavat he. Runotarpa kertoa nyt tietää: Kunnianpa kirkkaudessa Onpi äiti poikasensa kanssa; Alas katsovat he hymyten. Mikä autuus tyyness' katsannossa, Sointo, rauha iankaikkinen! Menneet päivät kankahalla johtuu Heidän mieleens' unelmana vaan. Aleksis Kivi. Silmälasit.

Mutta sitten alkoi iankaikkinen ilo jo loistaa hänen silmistään. Aleksista tuli hevoshuijari. Hän petti markkinoilla monta etevääkin ammattimiestä, mutta vihdoin petti hänet mustalainen, pettipä oikein perinpohjaisesti, niin että hän hävisi erinomaisen tamman ja vielä kaksisataa viisikymmentä markkaa kaupanpäällisiä.

Itse totuuskin on valkeus joka heitä sokaisee. Vimmoissaan siitä kun näki lapsen voittaneen hänet, heitätti Nimrod, kaldealaisten kuningas, Abrahamin palavaan pätsiin. Turhaa julmuutta! Hän se iankaikkinen antaa elämän ja kuoleman. Jumalan käskystä tuli vaan kulutti nuot uskottomat. Abrahamille muuttui rovio vihannaksi niityksi ja häntä peittävä liekki virvoittavaa siimestä antavaksi pensaaksi.

on yksinäisyys, jonka hiljaisuutta iankaikkinen jo syleileepi, on yksinäisyys, jonka ihanuutta ja tuskaa tuntosi sun vapiseepi. KESKIY

»Kaikki tyyni on siinä», ajatteli hän edelleen, »että nuo ihmiset pitävät lakina sitä mikä ei ole laki, ja ovat tunnustamatta laiksi sitä, mikä on iankaikkinen, muuttumaton, kaikkialla paikkansa pitävä ja Jumalan itsensä ihmissydämmiin kirjoittama laki. Siitäpä syystä minusta tuntuukin niin tukalalta olla noiden ihmisten seurassa», ajatteli Nehljudof. »Minä suorastaan pelkään heitä.

Sen vuoksi tahdon jättää hyvästi teidän, jotka olette olleet minulle rakkaimmat tässä maailmassa. Monta monista kertaa minä olen ollut kova ja taipumatoin; minä olen ainoastaan ajatellut maallisen tavaran päälle ja ylönkatsonut sen ainoan tarpeellisen, joka on iänkaikkinen rauha ja onnellisuus.

Kyllä he ovat sen jo aikoja sitten anteeksi antaneet. Laurin silmät säteilivät, hänen poskillaan oli melkein hehkuva puna: Jumala, vapahtaja, lunastaja pelastus, sovitus, iankaikkinen elämä! Kuinka suurta ja kummallista, melkein päätäni huimaa! Niin se tekeekin. Lauri käveli edestakaisin lattialla, pysähtyi Anteron eteen: Mutta olenko minä, oletko sinä me olemme siis heränneitä?

Saatte laupeuden, saatte nähdä Jumalan teidän palkkanne on oleva suuri taivaissa mikä jalo ja ylevä oppi! Autuus, kuolemattomuus, iankaikkinen elämä vasta-antina siitä, että tekevät niinkuin pitää, niinkuin hänen mielestään pitää. »Tämän annan sinulle, jos täytät isäni tahdonJa hän tekee, tuopi töittensä ja mielensä hyvät joka päivä säästöön tulevan elämänsä turvaamiseksi.

Mitä, eikö siis jumalallista viisautta ja hyvyyttä muualla löytyisi kuin vain meidän keskuudessamme? Eikö noilla epälukuisilla, kimaltelevilla taivaankappaleilla ja noissa loppumattomissa valomerissä niiden ympärillä, missä ei mitkään myrskyt raivoa eikä yöt milloinkaan pimitä, olisi muuta kuin rajaton avaruus ja iankaikkinen tyhjyys!

Voi, taukoa jo, sa rinnan polte, rauhoitu, sydän poloinen, onhan turva turpehessa, armo kirkon aidan alla, toivo tuonelan tuvissa. Lyhyt on tie, joka vie kautta surun laakson, iankaikkinen on autuus, joka tuolta puolen lastaan hohtaa... Miksi valvon vielä, vaikka jo levon aika on, miksi sieluni taistelee, vaikka öinen rauha kaikkialla vallitsee. " silmäni nyt suljen, O Isä taivainen.