United States or Djibouti ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kenttään suistui mies, hevot vinhat heittihe taapäin, hältäpä itseltään heti raukeni henki ja voima. Vuoks ajomiehen nous suru haikea Hektorin mieleen, vaan hänet jätti hän, vaikk' oli kumppaniaan kovin surku, veljen vierellään näki, Kebrioneen, hänen käski ottaa ohjakset, veli totteli eik' epäröinyt.
Emme edes enää nähneet asettaa telttejämme kuntoon, joista kumminkin olisi ollut hiukan suojaa, sillä pimeä oli kuin "säkissä". Sylen päähän ei tuntenut kumppaniaan, vaikka olisi kuinka hartaasti tirkistänyt.
Hektor tuon näki kohta ja ryntäsi luo, läpi rinnan peitsen syöksi ja noin eess' ystävien hänet tappoi; vaikk' oli surku, he kumppaniaan ei suojata voineet, Hektorin aimon peistä he pelkäsi näät kovin itse. Laivat ol' eessä jo heill' etumaiset, jotk' oli maalle kiskotut kauimmas; väki Troian ryntäsi jälkeen.
Mies miest' alas iskevi siellä, kaattua kumppaniaan ovat varjelemassa akhaijit, linnaan Ilionin avotuulisen taas hänet raastaa Troian miesten on miel'; yli muistapa loistava Hektor ryöstöön rynnistää, halu hällä on kaatunehelta katkoa kaunis kaula ja nostaa pää ylös paaluun. Nouse jo siis, lepo heitä.
"Niin, hänen katseensa oli kummallinen, hän on varmaankin kärsinyt paljon?" "On, hän on kärsinyt paljon. Hänellä oli kuusi kelpo poikaa, jotka kaikki kuolivat, jättäen hänet yksin eloon. Kaksi niistä hukkui isän kanssa merellä eräänä syysyönä. Yksi ruhjoutui pahasti tuntureilla tahtoessaan pelastaa kumppaniaan ja kuoli kohta sen jälkeen, ja kaksi heistä vei rokko.
Ruokkinut pöydässään hän ol' yhdeksää kotikoiraa, kaksipa niistä hän tappoi nyt, roviolle ne heitti; kakstoist' Ilionin jalosyntyjä sulhoja vihdoin surmasi miekallaan; sill' armoton häll' oli mieli; päästi jo valloilleen tulen, kaiken polttajan tuiman, voikerrellen kumppaniaan nimin huuteli, kutsui: "Hadeen maillakin, Patroklos, sinä siit' ilo saaos!
Virkki, ja kuullen kumppaniaan majasuojihin astui Patroklos, hakijoille jo Briseun tyttären nouti kukkeakulman. Taas kävi luo he akhaijien laivain. Lähtöpä naist' ei nuort' ilahuttanut.
Ylös karkasi urho, tyhjänä nähdessään sijan, kuss' orot raisut ol' olleet, ruumiit hurmeessaan viruvaisina, nytkien vielä, vaikertain hän kumppaniaan nimin huuteli, kutsui. Iliolaisten nous iso, suunnaton huuto ja pauhu, luo väki törmäsi kaikki ja tyrmistyi tuhotyöstä urhojen noiden, jotka jo riensivät laivoja kohti.
Vuoks ajomiehen nous suru haikea Hektorin rintaan, vaan hänet jätti hän, vaikk' oli kumppaniaan kovin surku, etsien, reippaan mist' uron ohjiin sais. Sitä kauan ei hevot kaivanneet, näet äkkiä Ifiton poian keksi hän, urhokkaan Arkheptolemon, hänet kohta vaunuilleen kera otti ja ohjat tarjosi hälle.
Kun ihmiset vaeltavat salojen korkeita kujia, niiden läpikuultavassa hämäryydessä, niin heidän ajatuksensa pyrkivät vaihtumaan äänettömyyden ja myötätunnon tietä, elleivät jää aivan vaihtamatta. Miranda ei muuta ajatellut kuin kumppaniaan, mitä muutoin lieneekin pahoja aavistellut, harmitellut ja vihotellut.