United States or Angola ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin myös nekin taivaan kipunat, Jotk' on ihmisellä rinnassansa, Määrätönnä, riehuin kulkevat, Vieraantuen alkukodistansa, Jos ei uuden kodin liesi saa Niitä lämmittää ja valostaa. Kaikki, mik' on pyhää, ylevää, Kaikki, mik' on maailmassa suurta, Kaikki, mikä rintaa lämmittää, Kaikk' on kodin liedest' alkujuurta, Kaikki siitä virkoo elohon Niinkuin luonto loistaiss' auringon.
Kun kerran emo Luonnotar Lapsparvellensa alkoi jaata Perintötilkun asuinmaata, Nous siitä telme, totta mar! Kiivaimmat riehuin esiin juoksi Tyynemmät syöstiin pois sen vuoksi. Myös muuan nuori tyttönen Näk' unhotuksiin joutuvansa, Muistuttaa rohken' emoansa Näin: "Suo mi..." Tuossa tyrkäten Jo hältä puheen toinen taitti; Hän odotti ja oli vaiti. Uudelleen tahtoi alottaa.
Hän oli vallaton, riehkasi ilosta, potki peitteen pois ja nosti pienet pyöreät jalkansa pystyyn. Oletkos hiljaa, sinä veitikka, oletkos hiljaa äsäs! Ja vaikka minä olin häntä toruvinani, minä kuitenkin riehuin mukana, enkä malttanut lopettaa, vaikka kyllä pelkäsin, että hän mahdollisesti valpastuisi eikä pääsisi uneen kiinni koko yönä.
Luultavasti olisi hän seurannut minua koko matkan, ellei täällä läheisyydessä asuva tohtori Ferrier olisi matkustanut samalla junalla. Hän oli kyllin ystävällinen pitääkseen huolta minusta, ja siinä hän tekikin hyvin, sillä jo asemalla sain raivokohtauksen ja kun ehdimme kotiin, riehuin kuin hullu.
Riensi ja hält' asun riisti nyt Antilokhos pälyellen iliolaisiin päin; nämä näät ylt'ympäri riehuin kilpeen välkkyvähän yhä iskivät, ei toki voineet sen läpi sorjaa vartta he vammata tappavin vaskin, sillä Poseidon, maan järisyttäjä, näät joka puolta varjeli Nestorin poikaa, vaikk' ylen mont' oli peistä.
"Minä melkein mielettömänä syöksyin sen hirviön luo, minä raivosin ja riehuin ja kirosin häntä helvettiin saakka, vaan se ei vähääkään koskenut häneen; hän vain rauhallisesti sytytti sikarinsa, vieläpä julkesi näyttää minulle lapsista saadun summan, niiden veren hinnan. Monen viikon päästä lähetettiin minut asialle ja minä silloin jouduin lähelle orjain vankilaa.
Kenpähän, ellet sie, Mua vaati merten aavoja kyntämään, Ja riehuin aaltoin, myrskyin kanssa Taistelemaan elon nautinnoista! Mua seuraa aina, autuas enkel', oi! Mua nauttimaan sä kiihdytä päiviäin; Ja kun ne loppuu kalman mailtai Taas ajaos mua tainnoksistain; Ja tuolle puolen tähtien, auringon Mua seuraillos sä, vieläpä taivaassain, Autuuden mettä maistellessain, Suo: unean ihanampia maita!
Suuressa joukossa seisoessani näin pyhän hohteen ristinpuun yläpuolella, kuulin joukon pilkkahuudot, riehuin, raivosin, uhkasin ei kukaan kuullut minua ääneni hävisi tuhansien meluun ja tohinaan! Mutta suuressa tuskassani olin huomaavinani Ihmisen pojan kirkkaan katseen suuntautuvan minuun Hänen huulensa hymyilivät ikäänkuin kuolema olisi voitettu se rauhotti minua ja minä tyynnyin.
He ottivat minut kiini, ja muutamissa silmänräpäyksissä olin kuin veneen pohjaan naulattu, niin ett'en voinut jäsentäni järkähdyttää. Kuta hurjemmin riehuin ja soimasin tovereitani jumalattomiksi, kun varmaan luulin heidän aikovan minua surmata, sitä tuimemmin koski ranteisiini ja nilkkoihini, juuri kuin niitä olisi tulikuumalla raudalla katkaistu.
Niin että minä, lyhyeltä puhuen, nyt olin kokonaan suunniltani ja riehuin sinne tänne vierashuoneessa. Tällä kertaa luulin, että olin tappanut hänet. Minä parskutin vettä hänen kasvoillensa. Minä lankesin polvilleni. Minä revin hiuksiani. Minä julistin itseni luonnottomaksi hirviöksi ja säälittömäksi pedoksi. Minä rukoilin häneltä anteeksi. Minä pyysin häntä avaamaan silmiänsä.