United States or Seychelles ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Mua tyynnytät sa», sanoa ma tahdoin mut äkkäsin, ol' eessä kolmas piiri, ja vaikenin, kun silmä vaani uutta. Minusta tuntui siellä, että näkyyn ma mystilliseen haltioiduin; templin ma nain ja siinä paljon ihmisiä. Sen kynnyksellä nainen seisoi, äidin sulous asenteessansa, ja sanoi: »Miks, poikani, tään olet tehnyt meille?
Minä kiljuin kiukuissani hänen edessänsä, haukuin hänen päästä kantapäähän asti ja yritin jo panna häntä selkäänkin, mutta onnekseni äkkäsin hänen monta vertaa vahvemmaksi minua. Noin korkean kiven, uskottenko? noin korkean kiven hän maasta tempasi ylös ja nakkasi perääni, mutta Ukolle kiitos, joka minulle syntyessä antoi näin norjat jalat.
Tuo mustahiuksinen ystävä tuossa lupasi, jos hän käsittäisi varkaan, hänen kohta istuttaa rattaillensa ja kyydittää hänen kotopitäjän nimismiehen luoksi. Minä äkkäsin hänen olevan samasta pitäjästä kuin minä itse ja, koska olin kovin väsyksissä, mielin päästä kyydillä kotiin; sentähdenpä kävin salaliittoon krouvarin kanssa, saadakseni itseni oikein tämän mainitun varkaan muotoiseksi.
Minä erehdyin, virkkoi Bruno; viinuri, enemmän punssia! No, jatkoi laivuri, minä tietysti käänsin silmäni sinnepäin, mistä avunhuuto kuului, ja silloin näin erään esineen vierivän alas virtaa ... väliin se meni veden alle, väliin taas seilasi pinnalla ... ja että se oli ihminen, sen minä äkkäsin oitis. Sitten, sitten?
Näin, valmis kuolohon kuin voittohon, Mä ratsastin ja löysin onkalon, Niin jylhän kuin on kerrottukin noissa Saduissa haltioiden asunnoista; Vaan vasta kylmenin ja kuumenin, Kun vuoren-ukon itse äkkäsin.
Nyt vasta äkkäsin ihmetellen, että niiden kettingit, samoin kuin touvien toinen pää, olivat kiinni syvälle kallioon upotetuissa valtaisissa rautapulteissa. Oo-ii-oo! Maailma loppuu, maan rautavitjat ratkeavat. Oo-ii-oo! Pelkäsivätkö he, että Kaaoksen tuuli kaataisi heidän talonsa ja että Jumalan myrsky veisi koko heidän saarensa mukanaan? Tuo tuntui mielestäni jo tuiki lapselliselta.
Olen jo ennemmin kertonut, kuinka minä kolmatta vuotta sitten ajaessani Ahokas-vainajan kanssa talvisena yönä Houtskarista Kumlingeen äkkäsin taivaalla C-kirjainta muistuttavan tähtisikermän ja kuinka minä sen johdosta ennustin saavani vielä armon tavata ihailemaani Kaarle-kuningasta. Tänä alkaneena vuonna 1717 tämä onni minulle suotiinkin.
»Mua tyynnytät sa», sanoa ma tahdoin mut äkkäsin, ol' eessä kolmas piiri, ja vaikenin, kun silmä vaani uutta. Minusta tuntui siellä, että näkyyn ma mystilliseen haltioiduin; templin ma nain ja siinä paljon ihmisiä. Sen kynnyksellä nainen seisoi, äidin sulous asenteessansa, ja sanoi: »Miks, poikani, tään olet tehnyt meille?