United States or Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vähän ajan perästä kuulemme jonkun sotamiehistä huutavan: "Herra Jumala!" luutnantti kaatui, samalla vilkaisimme toisetkin sinnepäin ja näimme urhean vänrikkimme pitkänään tanterella. Kuula oli lävistänyt hänen molemmat säärensä. Pari sotamiestä auttoi hänen sitte sitomapaikalle. Seuratkaamme häntä sinne vähäksi aikaa.
Yhdellä tai parilla, jotka näyttivät olevan päälliköitä, oli koreita hopeahelyjä kaulassaan sekä korvissaan, ja keltaisen, tulipunaisen ja vaalean viheriän kirjavat olkavyöt; mutta heidänkin käsivartensa sekä säärensä olivat paljaat, ja koko joukkio näytti kurjalta ja likaiselta.
Hyvä että menetti säärensä, muuten olisi hän valmis opastamaan vihollisia". Edellä puolenpäivän saapui majuri tiedustamaan Riston tilaa. Hän toi muassaan sairaalle kaikenlaisia virvoitusaineita ja herkkupaloja. Ristokin oli herällä ja täydellä taidolla vaikka muuten heikko, eikä saattanut puhua muuta kun jonkun yksitavuisen vastauksen välskärin kysymyksiin.
Tuskin oli Maurilainen nähnyt heidän alas ennättäneen kun sammutti tuon keltaisen vahakynttilän palasen; lattia meni tavallisella ryskeellä umpeen ja nuot kolme kunnon herra jäivät holviin. Sitten riensi hän noita kolmia portaita ylös eikä ennen seisahtunut kuin oli ulkoilmassa. Pieni vedenkantaja seurasi häntä minkä verran hänen lyhyet säärensä sallivat.
Hänen vartalonsa kyllä oli keskinkertaista pitempi, vaan hän oli ainakin kolme tuumaa lyhyempi Europalaista, jonka pituus oli summaton. Hänen hoikat säärensä ja pitkät, laihat kätensä ja käsivartensa, vaikka kyllä soveltuivat hänen ruumiinsa ja muun ulkonäkönsä kanssa yhteen, eivät ensi katsahukselta ennustaneet sitä voimaa ja notkeutta, jota Emiiri vast'ikään oli osottanut.
Nuori, kaunis vaimo, vanha lääkäri ja hiilimusta neekeri seisoivat hänen ympärillänsä; hänen päänsä, oikea käsivartensa ja molemmat säärensä olivat sidotut. Kaunis rouva kumartui hänen ylitsensä ja hänen puhdas henkensä kosketti hänen huuliansa. "Hän elää," sanoi hän; "tulkaa herra tohtori, nyt tarvitaan teidän taitoanne."
"Mies minä olen ei pidä ampua, mieshän minä olen", rukoili hän surkealla äänellä, mutta kun Kalle yhä vaan iski eikä helpoittanut, niin sai kuoleman kauhistus hänen säärensä viimeinkin liikkeelle. "Ehkä se ei laukeakaan ehk'ei Jumala sen annakaan laueta" ennätti hän aatella ja kursasi viidakosta polkua kohti. Sille kerran päästyään kirmasi hän eteenpäin kuin tallautunut hevonen.
Kapeassa, taivaansinisessä puvussaan, joka teki hänen käsivartensa ja säärensä Saksan makkaran tai hedelmäpuddingin näköiseksi, oli hän kaikista pojista iloisin ja onnettomin.
Löytäessämme ulkopuolelta omaa itseämme järjen varman merkin, tunnemme miltei samaa liikutusta kuin Robinson nähdessään ihmisjalan jäljen saarensa hiekkarannalla. Tuntuu kuin olisimme vähemmän yksin, kuin luulimme olevamme.
Nyt hän odottaa, kunnes olette poistuneet näiltä seuduilta, voidakseen sitten seurata omia heimolaisiaan. Hänen säärensä ei ole vielä niin terve, että hän voisi kulkea niin nopeasti." "Puhuitteko hänen kanssaan?" kysyi Peter. "Autoin häntä alas lammikolle, sillä rantaäyräs oli niin korkea, ettei hän voinut yksin kulkea sitä pitkin." "Olipa onni, ettei meidän miehet huomanneet teitä," sanoi Peter.