United States or Austria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mies nousi ylös, hampaissaan hienonen nuora, jonka toiseen päähän oli vahvat rautavitjat solmittu. Hän viskasi nuoran yhden hirren ympäri; alhaalla olevat vetivät hänen käskystään; vitjat nousivat ja mies kiinitti niiden päässä olevan koukun hirteen.
Mutta näkyi taas, että köytenä, jolla se oli kiinni laivassa, oli rautavitjat; tie oli jokapuolelta suljettu! Taas ui kolme miestä pimeässä pitkin laivan sivua auttamaan vitjain murtamisessa. Vihdoinkin saivat he sanomattomalla varovaisuudella venheen ääneti kuljetetuksi touvinreiän alle. Heidän laskeutuessaan miesmieheltä alas taittui tullo rasahtaen, niin että pursimies heräsi.
Nyt vasta äkkäsin ihmetellen, että niiden kettingit, samoin kuin touvien toinen pää, olivat kiinni syvälle kallioon upotetuissa valtaisissa rautapulteissa. Oo-ii-oo! Maailma loppuu, maan rautavitjat ratkeavat. Oo-ii-oo! Pelkäsivätkö he, että Kaaoksen tuuli kaataisi heidän talonsa ja että Jumalan myrsky veisi koko heidän saarensa mukanaan? Tuo tuntui mielestäni jo tuiki lapselliselta.
Pyhät rannalta pakosi, kiinni portit paiskattihin, kahlekoirat päästettihin; mykistyi meressä saari kaupungiksi kuollehien. Neitonen mereltä nousi, kaikki kaikui saaren kellot; kolkutti portille pyhälle, rautavitjat ratkesivat; tuli luostarin pihalle, koirat kättä nuolemahan; astui Herran huonehesen, kuvat kultaiset kumarsi.
Viime yönsä viettivät he Juman temppelissä, rautavitjat ranteissa ja silmät sitehissä. Kuuhut kulkee taivahalla, välkkyy vetten kalvot. Virkkaa toinen: »Thorer Hund! Sa nukutko vai valvot? Norjan maata mietitkö vai vaimon poskipäitä? Minun on impi mielessäin, mi jää nyt ilman häitä.» Vastaa hälle Thorer Hund: »Ah, Karli, kasvinveli! Tuota mietin: turhaanko mun emoni lapsi eli?
Otellessani lohen kanssa olin rantapaadella huomannut jotain ruskeata, jota luulin kuivettuneeksi koivunoksaksi. Syötyäni ajattelin mennä telttaan nukkumaan, kun samassa tuo esine uudestaan johtui mieleeni. Se ei voinut sittenkään olla koivunoksa. Minun täytyi mennä uudestaan katsomaan, mitä se oli. Esine oli paksut rautavitjat.
Rautavitjat, joitten toinen pää oli kiinnitetty paksuun, kallioon lyötyyn rautarenkaaseen, johtivat järveen. Tällä saarella oli siis ennenkin asunut ihmisiä. Koetin vetää vitjoja maalle, mutta en saanut niitä vedestä nousemaan. Joko ne olivat painuneet pohjamutaan tai olivat ne yhdelle miehelle liian raskaat.