United States or Sweden ? Vote for the TOP Country of the Week !


Käännyin nopeasti ympäri ja kuljin laivaston edellä Sundbyhyn saakka, jossa kuitenkin näin parhaaksi nousta maihin ja jättää purteni venäläisten saaliiksi. Kun laivasto jatkoi matkaansa pitkin rannikkoa pohjoiseen, otin Sundbyn kartanosta hevosen ja ratsastin täyttä laukkaa Lindaliin ja olin siellä parahiksi kun laivastokin saapui. Vartiopaikalla ei ollut tullessani yhtään sotilasta.

Silloin sysäsi hän kirjoitus-aseet luotansa ja taputti olkapäätäni, sanoen: "Rakas Löfving'imme, lähtekää huomenna ja toimittakaa tehtävänne, niin muonavarat pian lähetetään Suomeen. Me tahdomme muistaa teitä". Samana päivänä ratsastin minä Malmöhön ja olin yötä siellä.

»Piru liikkukoon Waxholmasta mihinkäänärjäisi amiraali ja niine hyvineni sain poistua. Ratsastin oitis takaisin Lindaliin ja näyttelin vartiopaikalla koko yön sotajoukkoa. Huusin tavan takaa kovalla äänellä »Verdaja juoksin sitten kiireesti toiseen paikkaan, missä toisenlaista ääntä jäljitellen huusin yhtä kuuluvan vastauksen.

Spenlow nuhteli minua siitä, että ratsastin tomussa; mutta minä en tietänyt mistään tomusta. Minä näin jonkun rakkauden ja ihanuuden pilven Doran ympäri, mutta ei mitään muuta pilveä. Mr. Spenlow nousi välisti seisoalle ja kysyi minulta, mitä minä näköalasta pidin. Minä sanoin, että se oli kaunis, ja niin se todella olikin; mutta se oli kaikki Doraa minulle.

Kun vielä lisään, että hevonen, jolla minä ratsastin, pulska, ruskea karvaltaan, oli ollut erään Nick Jack nimisen miehen, joka oli taistelussa intiaaneja vastaan edellisenä päivänä kaatunut, niin luulen riittävästi koko seurueen kuvanneeni. Eteenpäin ratsastaessamme kertoili minulle Bolly Wherrit muun muassa, kuinka he olivat Pandy Ellis'in kanssa taistelussa yhteen joutuneet.

Spenlow oli unissansa champagnesta kunnia maalle, joka synnytti rypäleen, rypäleelle, joka tuotti viinin, auringolle, joka kypsensi sen, ja kauppiaalle, joka väärensi sen! ja nukkui sitkeästi yhdessä vaunun-nurkassa, ratsastin minä vaunujen vieressä ja puhuttelin Doraa.

Ratsastin sitten tyynesti pitkin katuja ja tein havaintojani. Mennessäni erääseen kauppapuotiin asiaani toimittamaan, sillä tarvitsin todellakin paperia ja lakkaa, sattui puodin ulkopuolella hassunkurinen pikku tapaus. Hevoseni olin kiinnittänyt puodin seinään ja sen vatsa sattui sinä päivänä olemaan jostakin syystä kokonaan pilalla.

Tuokioksi peitti joku surullinen varjo hänen kasvonsa, mutta samalla, kuin säpsähdin sitä, oli se mennyt ja hän soitti taas ja katseli minua omituisella, tyvenellä hymyllänsä. Kun ratsastin takaisin tuona yksinäisenä iltana ja tuuli seurasi minua, niinkuin levoton muisto, ajattelin tätä ja pelkäsin, ettei hän ollut onnellinen.

Vihdoin minun täytyi luvata pyytää kapteenilta heti eroa perämiehen virastani, ansaittua palkkaani ja tavaroitani, ja tulla heti takaisin, ja merkiksi otin sormuksen sormestani, painoin sen Mirjamin sormeen ja ryntäsin ulos, hypähdin portaitten edessä hevosen selkään ja ratsastin karahutin taakseni katsomatta, hindulaispalvelijan seuraamana, kunnes maatila oli nähtävistäni kadonnut metsän siimekseen.

Päätin kääntyä sinne, koska oli pelättävissä, että vihollinen piankin tavoittaisi meidät valtatiellä. Löysimmekin mainitun tien ja hävisimme pian metsien suojaan. Ratsastin Riikan kanssa rinnatusten edellä ja Juho seurasi vankineen perässä.